Marokko - ruokaa, riadeja ja ramadan-paastoa

Meillä oli ollut jo muutaman vuoden ajan haaveena päästä Marokkoon, ja tänä keväänä se oli vihdoinkin mahdollista toteuttaa Espanjan reissumme yhteydessä. Lauttamatka Espanjasta Marokkoon oli uskomattoman helppo ja nopea, ja olikin hämmentävää huomata kaiken muuttuvan niin näkyvästi niin lyhyen matkan jälkeen. Marokkoon päin mentäessä ostimme halvat lauttaliput Algecirasista Tanger Mediin. Vajaan parin tunnin lauttamatka maksoi parisenkymppiä henkilöltä. Tanger Medin lähes autio eikä ilmeisesti niin suosittu satama sijaitsi noin tunnin bussimatkan päästä Tangerin kaupungista. Paikallisbussin pysäkki löytyi lyhyen kävelymatkan päästä maantienvartta pitkin, ja bussi kaarteli jylhää Välimeren rannikkoa tarjoten upeita maisemia ihailtavaksi. Valokuvaustauot olisivat olleet tarpeen! Marokon reissumme lopuksi hemmottelimme itseämme nappaamalla tuplahintaisen, vain tunnin kestävän lautan suoraan Tangerin keskustasta Espanjan Tarifaan.

Marokossa vietettiin parhaillaan muslimien paastokuukautta ramadania, ja meitä jännitti etukäteen mistä saisimme ruokaa. Päiväsaikaan turistiravintolat tulivatkin tutuiksi. Syöminen ja juominen ei ollut meiltä päiväsaikaan kiellettyä, mutta meistä tuntui kuitenkin mukavammalta kunnioittaa toisten paastoa kaivamalla vesipulloa esiin vaikka vähän syrjemmässä. Ravintoloiden kattoterassit olivat miellyttäviä paikkoja niin ihailla maisemia kuin myös syödä ohikulkijoiden katseilta rauhassa. Lounasaikaan ei siis voinut ainakaan valita ravintolaa katsomalla, missä on paljon paikallisia. Oli kiva että suuri osa ravintoloista oli auki paastosta huolimatta, vaikkakin oli vähän kalseaa syödä joka päivä autioissa ravintoloissa.

Oli kiinnostavaa päästä seuraamaan lähietäisyydeltä paikallisten ramadanin viettoa. Vaikka ramadan saattaakin hankaloittaa joitain asioita, koimme paastokuukauden tekevän reissustamme kuitenkin vähän spesiaalimman. Paaston vaikutus näkyi selvästi paikallisten päivärytmissä; Päivisin ihmiset saattoivat vaikuttaa vähän väsyneiltä ja poissaolevilta. Olimme kuulleet etukäteen Marokon agressiivisista torikauppiaista, mutta meille oikein kukaan ei jaksanut kaupitella mitään edes turistimarketteihin eksyttyämme. Paaston sai rikkoa vasta auringon laskettua kokonaan, ja juuri ennen auringonlaskua kaupungin kadut autioituivat aina täysin. Tuntia paria ennen auringonlaskua monien pinnat vaikuttivat olevan jo aika kireällä, ja kovaäänisiä tappeluita kuului lähes päivittäin. Viimeisinä iltoinamme Fezissä poliisi hälyytettiin jo pariinkin kertaan paikalle suurimpia erimielisyyksiä taltuttamaan. Hermojen kiristyminen on helppo ymmärtää, koska kyllähän meidänkin riidat syntyvät usein verensokerivajareissa. Siihen päälle sitten vielä koko kaupunki ryhtyy yhtä aikaa tupakkalakkoon! Puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen ihmiset palasivat kaduille normaaleja askareitaan tekemään, mutta silminnähden hyväntuulisempina ja rentoutuneempina. Iltaisin rööki paloi, ja kahvia kitattiin. Paikalliset äijät istuskelivat ravintoloiden terasseilla pitkin päivää, mitään tilaamatta tietenkään. H-hetken lähestyessä ruokaa ja juomaa alettiin kantamaan pöytiin.

Marokkolainen ruoka oli hyvää, ja kasvissyöjä pääsi helpolla. Erilaiset salaatit ja paikallinen leipä olivat meidän suosikkiruokaa. Salaatit olivat valmiiksi vegaanisia, ja paikallinen maistuva harira-keittokin tarjoiltiin useimmiten ilman lihaa. Kaikissa vähänkään turistisissa paikoissa myös perinteisistä liharuoista, couscousista ja tagine-padasta oli tarjolla kasvisversioita. Marokkolaisia perinneruokia oli parhaiten tarjolla turistiravintoloissa, kun taas paikalliset puljut tarjoilivat muun muassa pitsaa ja panineja. Vaatimattomista kadunvarsikuppiloista saikin yllättävän herkullista kiviuunipitsaa. Marrakechista löytyivät parhaat turistiravintolat. Vähemmän turistisessa Meknesissä puolestaan odottelimme auringonlaskua ravintolassa paikallisten tavoin.

Hyvän ruuan lisäksi tarjolla oli huippuvalikoimat alkoholittomia juomia. Virgin mojitoja tuli juotua päivittäin! Alkoholijuomia olisi varmasti etsivä löytänyt ramadaninkin aikaan, mutta me emme käyneet missään ravintolassa, missä niitä olisi myyty. Appelsiineja Marokossa riittää, ja appelsiinimehua olikin tarjolla joka kulmalla. Näitä asiakkaan silmien edessä puristettuja ihania vitamiinipommeja myytiin pikkukojuissa puoli-ilmaiseksi.

Henna Art Cafe, Marrakech

Paras mahdollinen lounas: ihania vegesalaatteja, tuoretta leipää ja virgin mojitoja! Marrakech

Meidän mielestä ehdottomasti paras kattoterassi Marrakechin Jemaa el-Fna -aukiolla oli Zeitoun Cafe. Hyvät vegevalikoimat ja ihan huiput drinkit!

Harira-keittoa, Tanger

Couscousia vegeversiona,  Essaouira

Auringonlaskua odotellessa...

Pelkästään perinteisessä majatalossa, riadissa, yöpyminen olisi ollut riittävä syy vierailla Marokossa. Kauniin perinteiseen tyyliin sisustetut huoneet olivat rakennettu avaran, olohuonemaisen sisäpihan ympärille. Kattoterasseilta aukesivat upeat maisemat kaupungin ylle. Ylvään näyttävissä riadeissa yöpyminen ei rasittanut kukkaroa, vaan 15-30 eurolla sai jo viihtyisän huoneen aamiaisella. Hulppeampaa majataloa tuli kokeiltua Fezissä Iran synttäreiden kunniaksi.

Ennen reissuamme tuli luettua paljon juttuja naisena matkustamisesta Marokossa. Me päädyimme pukeutumaan pitkiin housuihin tai hameeseen ja t-paitoihin, koska se tuntui meistä miellyttävimmältä. Pitkähihaiset paidat ja hiukset peittävät huivit tuntuivat kuitenkin liioittelulta. Jotkut turistit näyttivät kulkevan kaupugilla pienissä shortseissa ja topeissa, mutta emme osaa sanoa suhtauduttiinko heihin erilailla. Paikallisetkin naiset pukeutuivat kukin omalla tyylillään, mutta nilkat ja olkapäät pysyivät aina peitettyinä. Läheskään kaikki eivät käyttäneet huivia. Kasvot peittäviä huiveja näkyi siellä täällä. Monet matkailijat suosittelivat varautumaan huuteluun ja häirintään, mutta tuollaisiin kokemuksiin verrattuna me pääsimme todella helpolla. Kukaan ei huudellut perään sen enempää kuin vaikkapa Helsingin kaduilla, ja ylipäänsä ihmiset olivat ystävällisiä ja kohteliaita. 

Meidän kahden viikon reissumme reitti kulki Tangerista yöjunalla Marrakechiin, ja sieltä bussilla Essaouiran rannoille. Rannikolta matka jatkui Meknesin kautta Feziin, ja sieltä takaisin kohti Tangeria. Liikkuminen oli helppoa, ja päätimmekin yleensä vasta edellisenä iltana, minne lähtisimme seuraavaksi.

Reppureissutyylillä matkustaminen Marokossa tuntui helpommalta ja vaivattomammalta kuin olimme etukäteen kuvitelleet. Reissun suurimmaksi haasteeksi osoittautui sää; kesäkuun alkupuolella sisämaan kaupungeissa neljääkymmentä astetta hipovat helteet rajoittivat jaksamista, eikä yhden päivän aikana jaksanut käydä monessa eri paikassa. Onneksi meillä oli paljon aikaa. Matkan viimeisinä päivinä Fezissä lämpötila kohosi kuumimmilleen, ja ulkona hengittäminenkin tuntui jo vaikealta. Iran hieno synttärimajoitus tuli siis varattua ihan oikeaan aikaan. 

Tämän kertainen Marokon reissumme keskittyi enemmän kaupunkeihin ja kultturiin. Ensi kerralle jäivät Saharan autiomaa ja Atlas-vuoret!