Älä lähde merta edemmäs kalaan, lähde junalla Pietariin

Idea Pietari-viikonlopusta lähti kai jonkinlaisena kompromissina; Olisi kiva päästä käymään jossain, mutta aikaa ja rahaa ei reissuun hirveästi viitsisi käyttää. Lentäminen ei tuntunut luontevalta, kun me ei yleensäkään olla totuttu lentämään mihinkään ihan vain parin päivän takia. Kai tässä oli muutenkin jonkinlainen lähimatkailun idea taustalla. On vähän hassua tuntea puolet Aasian maista paremmin kuin omat naapurimaansa.

Pietariin olisi kyllä kannattanut lähteä pidemmänkin matkan päästä. Tunnettiin itsemme melkein tyhmiksi, kun ei oltu tajuttu käydä täällä aiemmin. Aina oppii jotakin uutta. 

Pietari oli kaunis. Suuri. Mahtipontinen. Eurooppalainen. Venäläinen. Kiinnostava. Monipuolinen. Trendikäs. Perinteinen. Syksyisen kolea. Me käveltiin kenkämme puhki pitkin kaupungin leveitä ja loputtoman tuntuisia katuja, huokailtiin talojen takaa kimaltelevia kirkkojen kultaisia kupoleita ja hämmästeltiin suuruudenhulluutta henkiviä palatseja. Ihailtiin ruskaa puistoissa kanaalien varrella. Syötiin borssikeittoa ja syrnikkejä, ja pistäydyttiin trendikkäissä vegeravintoloissa. Reivattiin hämyiseltä sisäpihalta löytyneellä teknoklubilla, ja kiivettiin vanhan leipätehtaan katolle kaupunkia ihailemaan.

Stereotypioitakin tuli murrettua ihan jo muutaman päivän visiitin aikana. Me oltiin otettu jutut Pietarin ja Venäjän homofobisuudesta todella tosissaan, ja kyllähän niillä tietysti todellisuuspohjaa onkin. Jo ensimmäisenä iltana eksyttiin kuitenkin viettämään iltaa moskovalaisten homoystäviemme kanssa keskellä suurta baarikatua komeilevalle, valtavalle nelikerroksiselle homoklubille. Suurissa kaupungeissa ei kuulemma kellään ole mielenkiintoa vahtia toistensa asioita. Ystävämme Vladin puhelin varastettiin  kadulla kävellessä, mutta ei Pietari silti vaaralliselta kaupungilta vaikuttanut. Baaristakin uskalsi kävellä yöllä kotiin. Keskustan ulkopuolella ei tällaisella pikavisiitillä kerennyt käymään.

Venäjälle matkustaminen oli tuntunut jotenkin vähän hankalalta, koska lyhyttä viikonloppulomaakin varten tarvitsee viisumin. Ainut keino välttää viisumin hankinta olisi ollut saapua Pietariin vesiteitse, mutta me ei haluttu tuhlata lyhyttä  viikonloppuamme risteilylaivalla. Viisuminhankinnassa ei kuitenkaan ollut mitään hankalaa, ainakaan kun maksettiin suosiolla vähän ekstraa ja annettiin matkatoimiston hoitaa asia puolestamme. Viisumin käsittelyaika oli 7-8 päivää, joten ihan extempore-reissulle ei Pietariin voi lähteä.

Kun viisumikaavakkeen täyttämisestä on selvitty, Pietariin matkustaminen ei voisi enää olla helpompaa. Allegro-juna sahaa Helsingin ja itä-naapurin miljoonakaupungin väliä useasti päivässä, ja ainakin ajoissa varatessa lippujen hinnat eivät päätä huimaa. Rajatarkastukset tehdään kätevästi junassa, joten missään vaiheessa ei tarvitse jonottaa mihinkään, eikä kolmen ja puolen tunnin matkan aikana tarvitse takamustaan penkistä nostaa.

Suurin osa matkaan kuluneista euroista käytettiin jo ennen reissuun lähtöä; viisumi ja junaliput haukkasivat meidän matkabudjetista noin kaksi kolmasosaa. Pietarissa hintataso oli miellyttävän edullinen, eikä lyhyellä viikonloppulomalla tuntunut tarpeelliselta juurikaan hintoja vertailla.

Meidän hotelli oli todella halpa laatuunsa nähden, ja voidaan todellakin suositella kaikille budjettimatkaajille Hotelli Art Avenueta. Keskustan sykkeessä sijaitseva hotelli oli vastavalmistunut, ja uudenkarheat huoneet olivat kauniisti ja persoonallisesti sisustettuja. Huoneeseen kuului oma kylpyhuone. Jos olisimme olleet pidemmällä reissulla, olisi ollut ilo kokkailla kauniissa ja siistissä keittiössä. Oltiin todella yllättyneitä majapaikkamme laadukkuudesta, koska hotellivaraussivustoja selaillessamme tähän hintaan oli yleensä tarjolla vain ankean näköisiä loukkoja jaetulla kylpyhuoneella.

Yhden hengen matkakulut Pietarissa pe-su (3 päivää, 2 yötä) 

• Turistiviisumi 78€
• Matkavakuutus (vaaditaan viisumin myöntämiseksi) 10€
• Junaliput n. 60€
• Hotelli 25€
• Eläminen 75€ (kolmen päivän syömiset ja juomiset kivoissa ja nuorekkaissa ravintoissa, ei mitään fine diningia. Kahden illan baarikierrokset, 10 euron pääsylippu Eremitaasiin)

Yhteensä n. 250 €

Vähän kyllä harmitti lähteä jo kahden yön jälkeen takaisin kotiin, kun nähtävää olisi tuntunut riittävän vaikka koko viikoksi. Ensi kerralla sitten. Pietariin mennään ihan varmasti uudestaankin.

Pietarin jälkeen ihana, tuttu ja rakas Helsinki tuntui koomisen pieneltä.