Tanger ja Essaouira - Tunnelmia Marokon rannikoilta

Meidän Marokon reissumme alkoi laivamatkalla Tangeriin, sinne Afrikantähden aloitusruutuun. Hirveästi muuta emme kaupungista tienneetkään ennen laivalippujen ostamista.

Tangerin rannikko oli kaunis. Meri kimmelsi sinisenä, ja horisontissa siinsi Espanja.

Vain reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä Euroopasta ensifiilis oli juuri niin eksoottinen kuin kuvitella saattaa; Kameleita, värikkäitä kaapuja, sokkeloisia kujia, ja vilkkaita toreja. Toisaalta myös McDonald's oli löytänyt paikkansa modernin leveän rantabulevardin varrelta.

Alkuillasta Tangerin keskusaukiolla riitti vilinää, mutta auringon laskiessa koko kaupunki autioitui hetkeksi. Ramadania viettävät paikalliset kiirehtivät koteihinsa syömään.

Matkustimme Tangerista yöjunalla Marrakechin kaupunkiin, mutta sisämaan tukahduttava kuumuus ajoi meidät takaisin rannikolle.

Afrikan tuulisimmalla rannalla Essaouirassa sai vetää jo villatakkia päälle. Atlantilta puhaltava viileän virkistävä merituuli piti huolen siitä, ettei meillä ollut syytä pähkäillä kuinka niukoissa hellevaatteessa sitä kehtaisi liikkua. Rohkeimmat ottivat aurinkoa bikineissä, tai viihtyivät märkäpuku päällä surffaamassa tai leijalautailemassa.

Tunnelmallisen rähjäisessä ja lokkien valtaamassa merenrantakaupungissa oli yllättävän vähän turisteja. Matkamuistokrääsän sijaan meille tyrkytettiin kadunkulmissa pilveä. Space cake -kauppiaat kiertelivät rantabulevardilla kuin mitkä tahansa makeismyyjät. Entisen hippikaupungin jäämiä, kenties.

Linnamaisin muurein ympäröity rapistunut vanhakaupunki hurmasi sinivalkoisine väreineen. Kaikki oli kaunista, vaikkakin karulla ja rosoisella tavalla.

 

Rannikolla oli helppo viihtyä, ja sieltähän meidät usein reissuiltamme löytääkin. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa tutustumalla sisämaan kaupunkeihin. Seuraavat päivät tulevat siis menemään neljääkymmentä astetta hipovassa helteessä.