Miten me kursitaan vuosittainen matkakassa kokoon?

Meille on nyt pikkuhiljaa kehittynyt tällainen elämäntyyli, että pyöreästi puolet vuodesta reissaillaan ja puolet vuodesta tehdään töitä ja säästetään rahaa matkustelua varten. Moni onkin kysellyt, tehdäänkö me jotain töitä reissun päällä. Ainakin tähän asti ollaan kuitenkin pystytty omistamaan meidän matkat pelkästään vapaudelle ja omalle ajalle. Meillä ei ole tarjota vinkkejä siihen, kuinka säästää satatuhatta euroa sitä ”kerran elämässä” -maailmanympärimatkaa varten. Me halutaan kiertää maailmaa joka vuosi pitkiä aikoja kerrallaan, joten väkisinkin on mentävä aika kohtuullisella budjetilla.

Säästäminen ei saa olla pelkkää kärvistelyä

Puolen vuoden työputken ja hetkittäisten ylityörupeamien jälkeen on tuntunut ihanalta lähteä lomalle, kohti vapautta, eikä työnteko reissussa ole siksikään ollut ensimmäisenä mielessä. Eikä ole ollut tarvettakaan, koska matkalla kuluvat rahat on säästetty jo kiltisti etukäteen töitä paiskimalla.

Jotkut ihmiset olettavat meidän elävän arkeamme todella pienellä budjetilla saadaksemme reissurahat kokoon. Eräs tuttavamme sanoi kärjistetysti meidän elävän puolet vuodestamme helvetissä, ja puolet paratiisissa. Meille on kuitenkin tärkeää, että elämä on koko ajan kivaa ja mielekästä. Vaikka töitä tehdessämme laitammekin isoja summia säästöön joka kuukausi, käydään silti ravintoloissa ja jopa harvakseltaan viikonloppulomilla.

Laitetaan mielellämme rahaa hyvään ruokaan, ja harrastetaan mitä mieli tekee. Työarjen keskelle mahtuu siis myös juhlaa, kun toisaalta taas pitkillä reissuilla tulee elettyä toisinaan aika arkisestikin. Jos jouduttaisiin reissurahat kokoon saadaksemme syömään paljasta kaurapuuroa kynttilänvalossa, ei reissuun lähteminen tuntuisi kovin hohdokkaalta.

Fao Fao Beach, Samoa, 2014.

Sesonki- ja vuorotyön edut

Meillä säästämisen salaisuus ei ole niinkään suuret tulot vaan pienet menot. Meidän aloilla palkat eivät ole korkeat, ja tietenkin tällä elämäntyylillä vuositulotkin jäävät reilusti alle keskivertosuomalaisen tienestien. Toisaalta emme ole tarkoituksellakaan luoneet niin hienoja työuria, etteikö duuneista malttaisi irtisanoa itseään milloin tahansa. Lisäksi meidän aloilla, ravintola- ja casinomaailmassa töitä on riittänyt aina silloin kun niitä on halunnut tehdä. Helsingissä töitä riittää etenkin kesäisin ja pikkujoulukaudella. Tammikuussa ravintoloiden hiljentyessä on tuntunut suorastaan järkevältä pakata rinkat ja vaihtaa maisemaa. Vuorotyön tekeminen helpottaa säästämistä, kun viikonloput kuluvat usein baarien ja ravintoloiden sijaan töissä. Ylitöidenkin tekeminen motivoi kummasti, kun pidempi irtiotto lähenee. Tähän asti me ollaan oltu erittäin tyytyväisiä sesonkiluonteiseen työrytmiimme. Jos jossain vaiheessa elämäämme haluaisimme panostaa uraamme enemmän, se tulisi luultavasti tapahtumaan jollain ihan toisella alalla.

Samoa, 2014.

Ei pelkkä säästökuuri vaan elämäntyyli

Vaikka puolet vuodestamme on siis periaatteessa pelkkää säästämistä, se ei meistä kuitenkaan tunnu siltä. Totta kai meidän rahankulutuksemme voi tuntua pieneltä toisenlaista elämää elävän ihmisen korvaan, mutta itse emme koe kaipaavamme mitään enempää. Meille on vuosien saatossa kehittynyt sellainen elämäntyyli, että rahaa jää yleensä säästöön kuin itsestään.

Mitään tavaroita ei oikein huvita ostella, koska meillä ei edes ole pysyvää kotia, missä niitä säilyttäisi. Isoa kasaa lempivaatteitakaan ei viitsi jättää varastoon pölyttymään, kun rinkkaan mahtuu vain muutama tarkoin harkittu vaatekappale. Me ostetaan vaatteita ja tavaroita yleensä vain tarpeeseen, ja kauppoja kyllä löytyy mistä tahansa maailmankolkasta tarpeen yllättäessä. Me yritetään ajatella juttuja myös ekologiselta kannalta, ja sen vähän minkä ostamme, ostamme usein käytettynä. Uutena ostamme laadukkaita, vuodesta toiseen kestäviä tavaroita. Ollaan luovuttu vuosien varrella monista tavaroistamme ja huonekaluistamme ihan käytännön syistä, mutta kyllä se on vähentänyt myös henkistä painolastia. Meillä on vapaampi olo ilman suuria tavaramääriä ympärillä. Nykyiseen kalustettuna vuokrattuun asuntoomme muutettiin junalla reput selässä.

Ollaan arjen ja juhlankin valinnoissa budjettitietoisia ja tehdään hintavertailua tarvittaessa. Helpottaa tietenkin pakollisten menojen jakamista, kun meitä on kaksi maksamassa, eikä meillä ole lapsia tai lemmikkejä.  Lisäksi tällä elämäntyylillä ei ole kertynyt isoja lainoja tai velkoja pientä opintolainaa lukuun ottamatta.

Näillä jutuilla säästää rahaa ihan itsekseen, ilman että se olisi koko homman pääpointti. Kulutuksen vähentämistä motivoi myös vapaus. Mieluummin tullaan toimeen vähemmällä, kuin myydään koko vapaa-aikamme työnantajillemme. Meidän elämäntyyliä voisi varmaankin kutsua downshiftaamiseksi, vaikkei tykätäkään lokeroida itseämme minkään termin alle.

Koh Mak, Thaimaa 2013

Don Khon, Laos, 2012.

Budjetointi vaatii harjoittelua

Ensimmäinen pidempi reissumme onnistui taloudellisesti aika lailla moukantuurilla. Neljän kuukauden aikana rahoja ei tullut hirveän määrätietoisesti laskeskeltua, ja olikin onni, että matkamme suuntautui juuri halpaan Kaakkois-Aasiaan.

Seuraavaksi päätettiin lähteä kahdeksan kuukauden reissulle Aasiaan, Australiaan ja Polynesiaan. Näin pitkää ja monipuolista reissua suunnitellessa herättiin miettimään myös budjettiasioita tarkemmin. Kirjanpidosta tulikin lopulta erittäin tarkka, ja kirjasimme vihkoon kaikki reissukustannuksemme postikorttien ostosta lähtien. Kirjaamisen lisäksi analysoimme tarkkaan omaa kulutustamme ja eri maiden hintatasoa. Nykyään emme todellakaan jaksaisi miettiä raha-asioita noin pennin päälle. Ei varmaan olisi tarvettakaan, koska tuon reissun aikana opimme paljon raha-asioiden hoitamisesta ja budjetoinnista. Oli kiva palata huikean ikimuistoiselta kahdeksan kuukauden reissulta Samoalta Helsinkiin etukäteen laadittu reissubudjetti reilusti alitettuna.

Milford Sound, Uusi-Seelanti, 2014.

Mt. Maunganui, Uusi-Seelanti. 2014

Panosta itsellesi tärkeisiin juttuihin

Reissuelämämme alkutaipaleella me ei osattu tarkasti hahmottaa, mihin rahat tililtämme hupenivat. Silloin tuntui turvalliselta yrittää vain säästää kaikessa valitsemalla aina se halvin vaihtoehto. Nykyään osaamme analysoida rahankulutustamme selkeämmin, jonka ansiosta meillä on mahdollisuus kiinnittää enemmän huomiota ostostemme hinta-laatusuhteeseen.

Lisäksi laitetaan rahamme mielellään niihin asioihin, mistä nautimme, ja säästetään sitten niistä vähemmän tärkeistä jutuista. Maksetaan mielellämme omasta huoneesta ja nautimme ravintoloissa syömisestä, vaikka dormit ja pikanuudelit tulisivatkin halvemmaksi. Toisaalta taas sohvasurffaaminen ja kahdenkymmenen tunnin maratonbussimatkat ovat meidän mielestä jo itsessään syy lähteä reissuun. Meille hotellin tai asunnon hyvä sijainti on tärkeä, kun taas muista mukavuuksista ollaan valmiita tinkimään jonkin verran. Tällä hetkellä meitä ei haittaa pätkääkään, että Kampissa loistosijainnilla työpaikkojemme vieressä sijaitseva asuntomme ei ole kuntonsa puolesta ihan tältä vuosikymmeneltä.

Naples, Florida. 2016.

Pitkillä reissuilla kustannukset tasoittuvat

Nykyään budjetointi on meillä niin selkärangassa, ettei millekään pilkuntarkoille laskelmille ole ollut tarvetta. Meillä on jo vuosia ollut nyrkkisääntönä varata matkalle sama kuukausibudjetti (noin 1000 euroa/kk/hlö) riippumatta yhtään siitä mihin aiomme matkustaa. Erihintaiset matkakohteet ja -aktiviteetit tasapainottavat toisiaan, ja rahankäytön keskiarvo on näin ollen aika helppo pitää aina samana. Esimerkiksi talvella 2015 elelimme useamman kuukauden pikkurahalla Kambodzassa, Sri Lankassa ja Intiassa. Tästä kertyneillä ”säästöillä” meillä oli helposti varaa rantalomailla samana talvena Malediiveilla ja lasketella Japanissa sekä Ranskan Alpeilla. Tällainen budjetointi toimii tietysti pelkästään kuukausia kestävillä matkoilla, jolloin reissun suuret kustannukset kuten lentoliput jakautuvat pidemmälle ajalle. Kun reissuihin sisällyttää runsaammin halpoja kohteita, elintasosta ei tarvitse paljon tinkiä.  Kun useat lyhyemmät viikon tai parin ulkomaan reissut jäävät väliin,  rahaa jää enemmän säästöön pidempiä reissuja varten. Pitkillä reissuilla ei myöskään tarvitse maksaa samanaikaisesti asunnon vuokramenoja ja lomamatkan majoitusta.

Malediivit, 2015.

Varkala, Intia. 2015.

Chamonix, Ranska, 2015.

Kun tietää mitä tekee, voi ottaa rennosti

Meille raha-asiat eivät ole mikään tabu, vaan pystytään puhumaan keskenämme avoimesti niin tuloistamme kuin menoistamme. Me suunnitellaan rahankäyttöämme yhdessä, ja laskeskellaan paljonko pystymme säästämään rahaa tietyssä ajassa. Meidän mielestä unelmatilanne olisi kuitenkin sellainen, ettei rahaa tarvitsisi hirveästi miettiä sen enempää hyvässä kuin pahassa. Kun tuntee omat varansa ja kulutustottumuksensa ja lomabudjetti on iskostunut vuosien varrella selkäytimeen, ei rahasta tarvitse reissun päällä juuri stressata. Ollaan opittu, että tietyllä matkustustyylillä rahamme tulevat kyllä riittämään ilman jatkuvaa vahtausta. Tsekkailemme rahatilannettamme reissussa yleensä muutaman viikon välein, vaikka harvemmin laskelmista mitään suuria yllätyksiä paljastuu.

 Ja sen kerran kun päätetään pröystäillä ja siemailla törkyhintaisia drinkkejä näköalabaarissa, ei todellakaan haluta pilata iloa pohtimalla oliko se rahan arvoista! Kyllä se aina jossain tasoittuu.