Vaeltamassa Dolomiiteilla - Cortina D'Ampezzo

kesäkuuta 26, 2019

Meidän kesäkuun puoliväliin sijoittunut Dolomiittien reissu alkoi Val de Gardenasta, ja kolme viimeistä yötä vietettiin Cortina D'Ampezzossa. Val de Gardenasta ja vähän muustakin Dolomiitteihin liittyvästä voi lukea aikaisemmin julkaisemastamme postauksesta. Tässä tekstissä esitellään neljä upeaa vuoristojärveä sekä yksi muu näyttävä vaellusreitti Cortina D'Ampezzon alueelta.

Lago di Ghedina

Meillä oli etukäteen mielessä kaksi eri kohdetta Cortina D'Ampezzon alueella, jotka ehdottomasti haluttiin nähdä: Lake Sorapis ja Tre Cime de Lavadero. Ensimmäisenä päivänä meidän bussi jätti meidät hotellin edustalle puolen päivän aikoihin, joten vielä oli aikaa tehdä jotakin, vaikka meillä ei ollut etukäteen mitään suunnitelmaa mietittynä. Karttaa hetkisen tutkittuamme päätettiin suunnata läheiselle Lago di Ghedina -järvelle. Ajatuksena oli myös antaa vähän armoa meidän aikaisempien päivien vaellusten kipeyttämille kintuille, mutta kyllähän tästäkin kertyi kuitenkin noin tunti suuntaansa korkeuserojen kera. Järvelle pääsee useampaakin polkua tai tietä, meidän matka lähti aika lailla meidän hotellin kupeesta (Hotel Al Larin), ja takaisin kuljettiin eri reittiä kylän keskustaan.

Uskomattoman kirkasvetinen järvi oli erittäin kaunis, ja ilahdutti meitä erityisen paljon varmaankin myös siitä syystä, ettei meillä ollut paikasta oikein mitään ennakko-odotuksia - tuskin oltiin edes kuvaa katsottu etukäteen. Rauhallisella järvellä käyskenteli ainoastaan kourallinen muita ihmisiä, ja vesirajaan oli rakennettu viihtyisän näköinen ravintola. Omat eväät olivat kyltillä kiellettyjä, mutta kuuliaisista suomalaisista luonteistamme huolimatta rohjettiin syödä repustamme omenat läpinäkyvässä vedessä polskivia kaloja ihmetellen. Täällä lepäsi mieli - ja vähän meidän jalatkin, sillä seuraavana päivänä oli edessä meidän Cortinan reissun pisin vaellusreitti.



Lago di Sorapis

Lago Di Sorapiksen reitin aloituspiste on nimeltään Passo Tre Croci, ja kohteeseen pääsee parissakymmenessä minuutissa bussilla kylän keskustasta. Kävelymatka lähes kahden kilometrin korkeudessa komeilevalle järvelle kestää parisen tuntia, ja nousua reitillä on jonkin verran. Suora reitti järvelle on polku numero 215. Metsää halkova reitti kulkee korkealla, ja ajoittain polku muuttui kovinkin kapeaksi - Ira voi omasta kokemuksestaan sanoa, että korkeanpaikankammoisella voi olla tässä muutama haasteenpaikka. Me tultiin sateen vuoksi samaa reittiä takaisin, vaikka tarjolla olisi ollut myös vaihtoehtoisia reittejä. Tämän lisäksi kierrettiin vielä järvi ympäri, missä kesti mututuntumalla sanottuna vajaan tunnin verran.

Lago Di Sorapis oli maagisen upea - vaikea keksia edes sanoja, kuvat toivottavasti kertovat edes jotakin. Suoraan vuorenhuippujen välissä kimmeltävä järvi oli taianomaisen turkoosi - ei lainkaan läpinäkyvä, vaan enemmänkin kuin pensselillä erikoisen värisekseen maalattu. Jos järvelle asti kävelee, ei missään nimessä kannata jättää kiertämättä sitä ympäri. Maisema oli jokaisesta kulmasta ihan omanlaisensa, ja etenkin ylhäältäpäin näkymät olivat erityisen komeat.










Tre Cime Di Lavadero

Tre Cime Di Lavadero lienee alueen tunnetuimpia vaellusreittejä, ja olikin ehdottomasti meidän tekemistämme vaelluksista kiireisin - ehkei nyt ihan vielä olisi ruuhkaiseksi kutsunut, mutta kesämmällä varmasti voisi. Reitin suosiota ei tarvitse ihmetellä, sillä upeat maisemat vuoristoon avautuivat jo heti parkkipaikalta. Tämä 3-4 tunnin kiertoreitti kulkee suunnilleen kahden kilometrin korkeudessa enimmäkseen tasamaalla. Siinä mielessä reittiä voisi verrata Val De Gardenassa tekemäämme Seceda -huipulta lähtevään reittiin, että upeisiin maisemiin pääsee heti ja reitti on fyysisesti helppo.

Aloituspisteelle rifugio Auronzoon kulkee sama Dolomitibusin linja-auto, jolla pääsee myös Lake Sorapikselle. Bussimatka kestää noin tunnin. Me tultiin Dolomitibussilla takaisin vaellukselta, mutta mentiin sinne suuntaan Sudtirolin bussilla vaihdon kautta. Puolen tunnin vaihtoajaksi päästiin ihailemaan näyttävää Lago di Landro -järveä, ei huono yhtään!


Päänähtävyys reitillä on varsin komean näköiset kolme vuorenhuippua, jotka kierretään reitillä ympäri. Tällä vaelluksella kastuttiin oikein kunnolla kaatosateen alkaessa rymäyksellä hieman reitin puolivälin jälkeen, mutta olipa tuuria, että päästiin silti katselemaan ja kuvailemaan niitä näyttävimpiä maisemia auringon paistaessa vielä siniseltä taivaalta!








Lago di Braies

Tämä kristallinkirkas järvi, johon taustalla kohoavat jylhät vuoret heijastuvat kuin peilissä, lienee se ihan ensimmäinen kuva, mikä me ollaan ikinä Dolomiiteista nähty. Kyseessä on myös yksi niistä kuvista, jotka ovat saaneet meidät ihan alunperin haaveilemaan matkasta Dolomiiteille, vaikka myöhemmin niitä unelmakohteita Italian Alpeilla on kertynyt toki paljon muitakin, ja ne ovatkin sitten menneet jo tästä kohteesta ohi.

Tämä kenties yksi Alppien instagrammatuimmista järvistä osui aikalailla meidän reitin varrelle matkalla Cortina D'Ampezzosta takaisin Bolzanoon. Hetken aikaa jo mietettiin, mahtaako pysähdys kuitenkaan olla vaivan arvoinen, kun oltiinhan tässä jo muutamakin toinen toistaan upeamman näköinen vuoristojärvi kierretty. Onneksi kuitenkin pysähdyttiin. Kaikki meidän Dolomiittien reissun varrelle osuneet neljä järveä onnistuivat olemaan keskenään ihan erilaisia, niin luonnon puolesta kuin myös tunnelmaltaan. Vaikka tämä järvi oli meidän reissun kohteista eniten se niin sanottu turistirysä, ei valtava parkkipaikka ja instagram-kuvauspisteenä toiminut laituri mitenkään ärsyttänyt, paikan suuren suosion kun kuitenkin tiesi etukäteen. Ja onhan se kuitenkin ihan kiva, että jokaiselle löytyy jotakin - täällä maisemia pääsi ihailemaan myös esteettömästi, jos vaellukset eivät jostain syystä sovi tai innosta. Järven olisi voinut kiertää ympäri, mutta me tyydyttiin talsimaan rinkat selässä vartin verran suuntaansa ja pitämään evästauko upeissa maisemissa.


Tähän oli hyvä päättää meidän tämän kertainen Dolomiittien reissu. Ensi kerralla sitten talvella, ja lumilaudat mukaan!

Bolzanosta meidän matka jatkui bussilla Saksan Munichiin. 

Ei kommentteja:

Sisällön tarjoaa Blogger.