Upea monipuolinen Slovenia - Tänne palataan takuulla uudestaan

Slovenia oli meidän Balkanin kierroksen viimeinen maa. Me vietettiin viisi yötä pääkaupunki Ljubljanassa, josta käytiin päiväseltään Bled- ja Bohinj-järvillä, sekä kaksi yötä rannikkokaupunki Portorozissa.

Me odotettiin ennakkoon innolla Ljubljanaa, sillä rauhallisten rantakohteiden jälkeen oli ihan huippua päästä nauttimaan kaupunkikulttuurista - ja siltä osin tämä Euroopan pienimpiin kuuluva pääkaupunki lunastikin meidän odotukset ihan täysin. Kompaktista koostaan huolimatta Ljubljana oli eläväisen oloinen ja varsin omanlaisensa kaupunki. Vaikka meitä alunperin vähän harmitti, että helteet alkoivat juuri samaisena päivänä kun me sanottiin heipat Kroatian rannoille, ei Ljubljanan vilkkailla joenrantaterasseilla ollut yhtään kurjempaa istuskella kesäpäivää viettämässä. Ljubljanan ravintolatarjonta oli myös ihanaa vaihtelua aikaisemmin vierailemiimme Balkanin kohteisiin, joissa ravintoloiden kasvisruokatarjonta rajoittui lähinnä pizzaan ja kaupassa kikherneisiin. Täällä päästiin herkuttelemaan muun muassa kiinalaisella, thaimaalaisella ja iranilaisella ruualla, ja kasvis- ja vegaaniravintoloita löytyi mukavasti.

Ljubljanassa yhdistyivät pikkukaupungin ja ison kaupungin hyvät puolet - helposti käveltävissä olevassa kaupungissa kaikki oli koko ajan lähellä, mutta kiinnostavan tekemisen ja näkemisen määrä ei viitannut mihinkään tuppukylään. Meille jäi parhaiten mieleen erittäin suositut Central Marketin jokaperjantaiset katuruokamarkkinat sekä Metelkovan graffiteilla ja muulla taiteella kuorrutettu vaihtoehtokulttuurikortteli, jonka yöelämä oli myös tutustumisen arvoinen, ja jonka kulmalta löytyvässä pikkuisessa homobaari Tiffanyssa viihdyttiin hyvin. Markkinoilla ja kaupungissa ylipäätään meiltä erityistä kiitosta saa hyvä ja kohtuuhintainen artesaanioluttarjonta. Kaupungissa on myös toinen Metelkovan kaltainen alue, vanhaan polkupyörätehtaaseen rakennettu ROG. Tarkoituksena oli mennä testaamaan alueen skeittihalli, mutta se sattui valitettavasti olemaan kiinni.

Ljubljana on ihanan vihreä kaupunki, jossa viheraluetta on 542 neliömetriä jokaista asukasta kohden. Vaikkei meillä olekaan vertailun vuoksi vastaavaa tietoa muista kaupungeista, vihreältä kaupunki tosiaan näytti. Monissa puistoissa oli ilmaisia ulkoilmakirjastoja, johon pääsi lepuuttamaan jalkoja hetkeksi kansituoliin ja lukaisemaan aikakauslehteä tai vaikkapa romaaninkin. Etenkin Maltan kaltaisella pikkukivellä asumisen jälkeen osattiin nauttia kesäpäivästä vehreässä puistossa linnunlaulua kuunnellen. Autoja katukuvassa näkyi varsin kohtuullisesti, ja laajojen pyörätieverkkojensa ansiosta kaupunki näyttäytyikin varsinaisena pyöräilijän ja rullailijan unelmana.

Slovenia mielletään monesti luontokohteeksi, mutta me päätettiin tällä kertaa käydä luonnossa ihan vain päiväretkellä. Ljubljanasta pääsee bussilla reilussa puolessatoista tunnissa Bohinji-järvelle, kun taas matkan varrelle jäävälle Bled- järvelle matkustaa noin tunnissa. Me hurautettiin aamusta suoraan Bohinjille asti, ja jatkettiin siitä matkaa iltapäiväksi Blediin. Upea vihreänä kimmeltävä Bohinji-järvi on näistä kahdesta se vähemmin vierailtu, ja tunnelma paikan päällä olikin varsin rauhallinen. Me käveltiin 12 kilometrin reitti järven ympäri. Toinen puoli reitistä kulki kyllä autotienvartta pitkin, jonka vuoksi päädyttiin valitsemaan kyseiselle pätkälle metsässä kulkeva reitti, josta ei tosin ollut tarjolla mitään erityisiä maisemia. Jos siis Bohinj- järveä haluaa kiertää ihan vain upeita maisemia ihaillakseen, pelkästään päästä päähän kulkeminen riittää varsin hyvin.

Luonnonkauniin Bohinjin jälkeen meistä tuntui, että onkohan Bled-järvellä meille enää mitään annettavaa - sehän on kuitenkin vain toinen järvi ja vieläpä ainoastaan puolen tunnin bussimatkan päässä. Meillä oli kuitenkin vielä aikaa, ja hyvä niin, sillä nämä kaksi lumoavan kaunista järveä onnistuivat olemaan ihan erilaisia keskenään. Bled-järven alue oli enemmänkin puistomainen alue, kun taas Bohinj tuntui selkeämmin luonnolta. Vaikka ei pitänyt, päädyttiin lopulta silti kiertämään tämäkin järvi ympäri - noh, se oli enää kuutisen kilometriä lisää, ja matkaa rytmittivät pysähdykset Public Bar & Vegan Kitchenissä lounasburgerilla sekä jälkkärikahveilla näköalaravintola Cafe Belvederessä. 

Yhdessä päivässä ehti nähdä yllättävänkin paljon, kun lähti matkaan ajoissa, eikä Ljubljanasta käsin tehty päiväretki tuntunut jälkikäteenkään huonolta päätökseltä. Toki tällä alueella olisi takuulla riittänyt nähtävää vaikka koko viikoksi. Olisi takuulla ollut hienoa esimerkiksi kiivetä näkemään järvet ylhäältäpäin. Ensi kerralla sitten! Bohinj-järvellä on myös laskettelukeskus, joten saa nähdä, tullaanko joskus Sloveniaan talvikaudella. Tällä kertaa päätettiin säästää kinttujamme seuraavalla viikolla koittavalle viiden yön Italian Dolomiittien vaellusreissulle. 

Koska elohopea hipoi edelleen kolmeakymmentä, me päätettiin viettää meidän pari viimeistä Slovenian päivää rannikolla. Slovenian pienehköstä koosta kertonee jotain se, että kätevin löytämämme bussimatka lomakylä Portorozziin kulki Italian Triesten kautta. Pysähdyttiin siis matkalla Italiaan aamukahvin ja lounaan verran, ja jatkettiin sitten matkaa Slovenian rannikolle. Bussimatka Ljubljanasta Triesteen kesti puolisentoista tuntia, ja Triestestä Portoroziin oli matkaa vajaan tunnin verran.

Lyhyen vierailun perusteella Portoroz näyttäytyi melkoisen tavanomaisena, joskin herttaisena rantalomakohteena, jossa saattoi viihtyä myös kylpylöissä ja kasinoilla. Rantahiekka oli varattu aurinkotuoleille, mutta me löydettiin mukava spotti lekotteluun laiturinnokasta. Puolen tunnin kävelymatkan päässä on Piranin pieni ja viehättävä vanhakaupunki.

Sloveniasta meidän matka jatkui takaisin Italiaan, ensin Venetsiaan ja sieltä Dolomiiteille.