Voi Varsova, miten sinuun tykästyimme!

Tämänkin blogitekstin otsikkona voisi olla vaikkapa “Puola yllätti iloisesti” tai jotakin muuta yhtä omaperäistä, mutta edellisestä saman tyylisellä otsikolla varustetusta postauksesta ei näytä olevan kovinkaan kauan aikaa. Jo pelkkä otsikon ajatus tuntuu kuitenkin jotenkin hassulta, sillä miksi edes matkustaa paikkaan, josta ei ennakkoon odota mitään niin erikoista tai kiinnostavaa. Niin silti joskus käy ainakin maata pitkin matkustaessa, kun matkaa on pilkottava järkevän kokoisiin osiin. Ei meillä Puolasta tai etenkään pääkaupunki Varsovasta mitään kielteisiä ennakko-odotuksia toki ollut, pikemminkin ei oikein minkäänlaisia odotuksia - kaupunki vain sattui olemaan kätevästi matkan varrella Italian Alpeilta Helsinkiin päin. Vähän jopa hävettää myöntää, miten vähälle etukäteen perehtymiselle kaupunki jäi - aina ei vain jaksa, kun on monta kohdetta samassa reissussa - joten ei kai siitä yllättymisestä voi syyttää muuta kuin itseään. Tässä postauksessa reissataan Dolomiiteilta Saksan kautta Prahaan ja sieltä Puolan Krakovaan ja Varsovaan, sekä avataan vähän sitä, miksi Puolan pääkaupunki Varsova päätyi yhdeksi meidän parin kuukauden Euroopan reissun suosikkikaupungeista. 

Viiden yön mittaisen Dolomiittien vaellusreissun jälkeen meidän matka jatkui Italian Bolzanosta Saksan Muncheniin yöksi, ja jo toinen pistäytymisemme kaupungissa samana vuonna jäi jälleen kerran hätäiseksi. Alle viiden tunnin bussimatka Prahaan starttasi jo alkuillasta, ja Prahassa kului viikonloppu perjantai-illasta maanantai-aamuun. Etenkin sen vuoksi, että meidän koko reissulta eniten odottamamme kohde Dolomiitit onnistui ylittämään reilulla kädellä kaikki meidän odotukset, meillä ei ollut suuria paineita enää reissun viimeisen reilun viikon onnistumisesta - tavoittena oli lähinnä vain ottaa rennosti ja nautiskella Keski-Euroopan kesästä. 

Prahassa se oli helppoa - aurinko paistoi, ja tuopillista hyvää olutta ei tarvinnut liiemmin etsiskellä. Tosin Prahan vanhankaupungin alueella tuntui näin kesäkuun lopulla olevan jopa enemmän porukkaa kuin Venetsiassa suunnilleen kuukautta aiemmin, ja valtavan hälisevän ihmismassan keskelle meille riitti pelkkä pikapyrähdys. Bilekohteena mainetta niittänyt Praha lunasti meidän odotuksemme yöelämän suhteen. Päiväsaikaan me viihdyttiin parhaiten Letna-puiston ympäristössä, jonne porukkaa kokoontui viettämään aikaa ja ihastelemaan panoraama-maisemaa kaupungin ylle. Puisto oli suosittu myös skeittareiden keskuudessa. Tarjolla oli halpaa kaljaa,  sunnuntai-iltana myös musiikkia. 

Prahan jälkeen me vietettiin pari yötä Puolan Krakovassa, jonne me mentiin ensisijaisesti vieraillaksemme Auschwitchissa. Prahasta Krakovaan pääsi kätevästi RegioJet-junabussiyhteydellä. Me ollaan vierailtu kaupungissa aiemmin tammikuussa  2017. Päänähtävyydet tuli tsekattua jo tuolloin, mutta toki kaupunki oli aivan erilainen keskikesällä kuin sydäntalvella - eläväisyydestään huolimatta kotoisalla tavalla pienempi kuin kiireinen Praha, viihtyisä.

Meillä ei ole tapana ihan hirveästi suunnitella meidän reissuja etukäteen, mutta ehkä joskus kannattaisi. Jos Auschwitzissa haluaa vierailla omatoimisesti, vierailuaika on varattava etukäteen netistä museon kotisivuilta. Paikan päälle voi ilmestyä ilman varaustakin, mutta silloin sisäänpääsyä ei voi luvata varmasti, ja edessä saattaa olla pitkä jonotus. Ehkä kaikki muut lukevat tällaiset jutut hyvissä ajoin, mutta me ei, eikä edellisenä iltana varausta enää voinut tehdä. Toinen vaihtoehto tutustua vanhaan keskitysleiriin on opastettu kierros, mutta matkatoimistoilla oli edellisenä iltana tarjolla enää eioota. Hetken harkittiin jo ostavamme paikat italiankieliselle kierrokselle - sinne olisi ollut vielä pari paikkaa vapaana - , mutta onneksi aikamme kaupungilla kierreltyämme löytyi vielä se yksi matkanjärjestäjä, jonka kierrokselle oli tilaa aamukuuden lähdölle. 

Auschwitz ei tietenkään ole mikään hyvän mielen lomakohde, mutta sellainen paikka, jossa jokaisen olisi hyvä edes kerran elämässään käydä. Lopulta me oltiin tosi tyytyväisiä opastettuun kierrokseen, sillä saatiin takuulla paikasta ja sen historiasta paljon enemmän irti asiantuntevan oppaan avulla kuin omin päin. 

Krakovasta Varsovaan on noin viiden tunnin matka bussilla. Helteistä huolimatta monissa Euroopan busseissa ei juuri ilmastoinnin olemassaoloa huomannut, ja lisäksi jostain tuntemattomasta syystä monissa linja-autoissa lämpöpatterilla oli tapana hehkua penkin alla polttavan kuumana. Kaiholla muisteltiin taas niitä Aasian reissuja, kun bussi-isäntä oli varustautunut rantalomakohteeseen vievään matkaan untuvatakilla ja pipolla. Kuuman bussimatkan uuvuttavasta vaikutuksesta saattoi kuitenkin olla jotain hyötyäkin, sillä bussista ulos astumisen jälkeen ei kestänyt montaakaan minuuttia ottaa selville, että Uber-kyyti kuuden kilometrin päässä olevaan majapaikkaamme maksoi hädin tuskin kolmea euroa - hyödyllinen tieto Varsovan tyylisessä laajalle levittäytyneessä kaupungissa. 

Tämän polveilevan matkakertomuksen pointti tuntuu katoavan koko ajan kauemmaksi, mutta joo, se oli siis se, että tykästyttiin Varsovaan tosi paljon. Päätetään tämä jahkailu kertomalla muutama syy miksi.

Ymmärtämämme mukaan Varsovaan ei juurikaan matkusteta nähtävyyksien perässä, nimittäin sillä saralla kaupunki ei paljoa tarjoa. Viidessä minuutissa päästä päähän käveltävissä oleva vanha kaupunki oli kaupungin ainoa paikka, josta löydettiin edes hitusen sitä perinteistä turistimeininkiä matkamuistomyymälöineen ja postikorteista tuttuine rakennuksineen, mutta sielläkin homma vaikutti olevan säilynyt herttaisen pienessä mittakaavassa. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki oli tuhoutunut lähes tyystin, joten Varsovaan kannattaakin lähteä tutustumaan historian sijasta nykypäivään. Koko kaupunki rakennettiin sodan jälkeen alusta asti uudelleen, myös vanhakaupunki, joskin alkuperäistä 1700- ja 1800-lukujen tyyliä uskollisesti mukaillen.  

Jo Krakovassa me saatiin iloisesti huomata, että jokaisen kadun kulmassa tuntui olevan vähintäänkin yksi kasvis- tai vegaaniruokaa tarjoileva ravintola. Ihan kuin niitä olisi ollut enemmän kuin kahden vuoden takaisella vierailulla, tai sitten tällä kertaa tuli vain pörräiltyä kaupungilla edellistä sydäntalveen ajoittunutta vierailua enemmän. Ei Prahankaan ravintolatarjonnassa valittamista ollut, mutta ehkä silloin mielipiteeseen saattoi vaikuttaa myös se, miten oltiin vastikään Dolomiiteilla syöty jo toista iltaa peräkkäin kymmenen euron keskikertaiset pizza marinarat kylän ainoassa avoinna olevassa ruokaravintolassa. Joka tapauksessa, Varsovassa homma tuntui olevan suorastaan lähtenyt käsistä: Laskettiin huviksemme, että kilometrin säteellä meidän majapaikasta kartalla näkyi parikymmentä pelkästään vegaaniruokaa tarjoavaa ravintolaa. Ja sitten vielä päälle kasvisravintolat ja muuten vain vegaaniystävälliset “perusravintolat”. Jonkinlaisesta buumista tässä varmaan voisi puhua. Miksei kukaan ole aiemmin kertonut meille, että Varsova on Euroopan vegaanipääkaupunki? Eli jos joku muukaan ei vielä tiennyt, nyt tietää: Jos haluat hyvää ja edullista vegaaniruokaa, lähde Varsovaan. 

Vegan Bistro tarjoilee perinteistä puolalaista kotiruokaa.

Puolassa oli runsaasti tarjolla vegaanista pikaruokaa. Krowarzywa.

Happy Bean Bistro, Praha.

Meidän hostelli sijaitsi Poznanskassa, jonne vegaaniravintolat tuntuivat olevan aivan erityisesti keskittyneen. Muutenkin alueella oli tosi kivan oloisia terasseja ja baareja, ja osoittautui erittäin hyväksi ideaksi majailla juuri tällä puolella kaupunkia. Aivan naapurissa on myös myös alue nimeltä Plac Zbawiciela (Savior Square), jota kuvaillaan netissä varsinaiseksi hipsterimagneetiksi. Kirkon kupeeseen muodostuneesta korttelista löytää juuri sitä, mitä kuvailu antaa ymmärtää: Trendikkäitä ravintoloita, persoonallisia baareja ja ainakin näin kesäaikaan kiireisiä terasseja. Torstai-iltakin oli vilkas, ja porukkaa riitti muun muassa suositussa baarissa nimeltä Plan B.

Meidän torstai-illan baarikierros alkoi kuitenkin ihailemalla sykkivää suurkaupunkia kattoterassin korkeuksista. Level 27 sijaitsee nimensä mukaisesti pilvenpiirtäjän 27. kerroksessa, ja maisemia kelpasi kyllä tapittaa parin drinkin verran. Torstai-alkuillasta käynnissä oli jo kunnon bileet, tiedä sitten, olisiko jonain muuna päivänä parempi ajankohta rauhallisempaa atmosfääriä kaipaavalle.  

Mainitsemisen arvoinen paikka on myös Neon Muzeum - museo, jossa on esillä kylmän sodan aikaisia neonvalokylttejä. Vintage-taiteen lisäksi museo on hyvä paikka tutustua maan lähihistoriaan. Museossa neonvalokylttien historia on linkitetty maan poliittisiin tapahtumiin kiinnostavalla ja sen verran helposti lähestyttävällä tavalla, vähemmänkin museoissa viihtyvä pääsee juonesta kiinni. 

Varsova on sisämaakaupunki, jota halkoo Veiksel-joki. Voi kumpa oltaisiinkin helteiden ollessa hurjimmillaan tajuttu, että tästä kaupungista löytyy myös hiekkarantoja. La Playa Music Barin rantatuolissa oli toki miellyttävää istustella ihan peruskesäpäivänäkin katsellen rantalentopallomatsia ja sen takana avautuvaa näkymää joen takana häämöttävään vanhaankaupunkiin. 

Varsovan avarilla kaduilla oli helppo hengittää, ja kaupunki oli tervetullutta vaihtelua turistien täyttämille suosikkikohteille. Laajan ja hyvän ravintolatarjonnan lisäksi viihtyisät terassit keskellä kiireistä kaupunkikuvaa ilahduttivat erityisesti meidän silmää. Varsovasta jäi varmasti niin positiiviset fiilikset ainakin osittain juuri siitä syystä, ettei meillä juuri ollut ennakko-odotuksia kaupunkia kohtaan. Kolmen kaupungissa viettämämme päivän aikana taidettiinkin ihmetellä useampaankin kertaan samaa kysymystä: Miksei kukaan ole koskaan kertonut meille, että Varsova on näin kiva?

Varsovasta meidän matka jatkui yöbussilla kohti Latvian Riikaa.