Etelä-Goan Palolemissa vietettiin 5 ihanan
rentouttavaa rantalöhöilypäivää. Aurinko paisto joka päivä kun oltiin
rannalla, usein iltaisin tuli sadekuuro. Luin jopa yhden kirjan
biitsillä. Suomessa aika harvoin tulee luettua romaaneja, niin täällä
hyvin aikaa keskittyä siihen. Tulee toivottavasti luettua montakin
kirjaa reissun aikana. Luin kirjan nimeltä Elämäni nomadina, joka kertoo
uranaisesta, joka myi kaiken, jätti Suomen oravanpyörän ja lähti
maailmalle reissaamaan. Aika tiukkaa ja sivistävää tekstiä esimerkiksi
irtolaisuuden historiasta ja löytöretkeilijöistä. Ei siis mikään
hömppäromaani! Löhöilyn, syömisen ja lukemisen lisäksi myös juostiin
pari hikistä aamulenkkiä paljain varpain rantahiekassa.
Palolemissa
olimme off-sesongin loppupuolella, jolloin esim. kaikkia
rantabungaloweja ei oltu rakennettu valmiiksi ja osa ravintoloista oli
vielä kiinni. Rannalta lähtiessä maisema muistutti lähinnä
rakennustyömaata. Ensimmäisenä päivänä ranta oli hiljainen, mutta lisää
turisteja alkoi tulla päivä päivältä enemmän. Etenkin iltaisin ranta oli
hyvin vilkas, kun länkkärituristien lisäksi paikalliset, intialaiset
turistit, lehmät ja koirat tulivat hengailemaan ja katsomaan
auringonlaskua. Palolem on melko rauhallinen rantakohde, esim. yöelämää
ei ilmesesti ole. Voi olla, että sesonkina joulun aikoihin ranta on tosi
ruuhkainen. Nyt oli juuri sopivasti porukkaa. 5 päivää kuitenkin riitti
sillä kertaa biitsillä makoiluun. Biitsielämää päästää viettämään monta
kuukautta myöhemmin joulu-maaliskuussa Kaakkois-Aasiassa, niin kiva
tehdä ja nähdä jotain muutakin. Goan rannat ei ole mielestäni niin
erityisen ihmeelliset, verrattuna esim. sellaisiin pienten saarien
rantoihin, joita ympäröi koralliriutta, jolloin vesi on
kristallinkirkasta ja hiekka ihanan samettista. Palolem oli meidän
mielestä kaunein ranta Goan rannoista, verrattuna siis pohjois-Goan
Anjunaan ja Aramboliin. Goalla yleisesti oli leppoisa tunnelma ja rento
aloitus meidän pitkälle reppureissulle.
 |
| Suvin perassa aamulenkilla |
 |
| Palolem biitsin vilinaa |
 |
| Palolem Beach |
 |
| Palolem Beach |
Goalta matkustimme
yöjunalla 16 tunnin matkan Keralan osavaltioon, Alleppeyn kaupunkiin.
Alleppeyssä oli tarkoitus viipyä vain yksi yö, mutta olimme lopulta
kaksi yötä, kun saimme tietää vasta venesatamassa, ettei julkista ferryä
Kollamin suuntaan menisi sinä aamuna lainkaan. Viihdyimme kuitenkin
hyvin Alleppeyssä, ja löysimme myös todella mukavat homestay-majoitukset
4-6 euron hintaan/huone. Eka yö majoituttiin jonkun naisen hulppean
kodin yläkerrassa, ainoina asiakkaina. Siellä oli jopa ilmainen wifi,
mutta ei jaksanu paljoa illalla edes surffailla netissä kun oltiin niin
poikki pitkästä junamatkasta. Seuraavan yön majoitus oli Prince Homely
stay, veljesten talo, jossa muutama ylimääräinen vierashuone. Oli
todella siisti majoitus ja sielläkin oli wifi.
 |
| Meidan vaatimaton kartanomajoitus |
Alleppeyssä
kävimme toisena päivänä rannalla hengailemassa. Ei otettu bikineissä
aurinkoa, koska paikallisethan eivät sellaista harrasta. Paikalliset
uivat vaatteet päällä. Pojilla oli lyhyet lannevaatteet (dhoti) ja
naiset kastoivat jalkoja kauniit sarit päällä. Pitkälle rannalle tuli
alkuillasta todella paljon porukkaa, ehkä noin pari tuhatta henkeä.
Kaupungissa oli joku isompi muslimien festivaali käynnissä. Käveltiin
rannalle 2km taajaman läpi, missä näimme hulppeita lukaaleita. Kaupungin
keskusta ei ollut viihtyisä, kaoottisessa liikenteessä ei ole kiva
kävellä. Toisaalta varmaan aika harva pikkukaupunki täällä päin on
erityisen viihtyisä.
 |
| Alleppey railway |
 |
| Alleppey Beach, ennen vakiryntaysta |
Backwaters Keralassa on suosittu
turistinähtävyys. Turistit vuokraavat jokiristeilyä varten kokonaisen
asuntolaivan. Meitä houseboat ei kiinnostanut ja se olisi ollut myös
kalliimpi tapa kokea jokisuistot. Se olisi maksanut monta kymmentä
euroa. Tietty hintaan kuuluu oma kokki ja iso privaatti asuntolaiva.
Alleppeyn
satamasta hyppäsimme lauttaan, joka vei meidät viidessä tunnissa
Amritapuriin, äiti Amman ashramiin. Kiertelimme aikamme luostarialuetta
ympäröivää muuria, kunnes löysimme sisäänkäynnin ja pääsimme
ilmoittautumaan vierailijoiksi. Saimme oman huoneen asuntolan
yhdeksännestä kerroksesta. Sisustukseen kuului lähinnä patja lattialla.
Käytävältä tosin avautuivat upeat maisemat alas metsään ja joelle.
Eräs
ashramin pitkäaikaisista asukkaista esitteli meille luostarin aluetta.
Alueella oli muun muassa asuinalueita, kauppoja, yliopistoja, ja
erilaisia saleja ruokailua ja hengellisiä kokoontumisia varten. Myös
uima-allas löytyi, mutta naisten uimavuoroa varten olisi pitänyt ostaa
erillinen uimamekko! Kaiken keskellä oli suuri temppeli, ja sen vieressä
talo, jossa Amma vietti lapsuusvuotensa. Amma itse oli parhaillaan
Euroopan kiertueella, ja koko ashram tuntui elävän hiljaiseloa gurun
poissaollessa.
 |
| Amritapuri, Amman ashramin kerrotalot ja tsunamin jalkeen rakennettu silta. Ashramin alueella valokuvaus kielletty. |
Ashramissa
noudatetaan tarkkaa päivärytmiä. Aamu aloitetaan 04.50 laulamalla
hengellisiä lauluja temppelissä. Itsekin heräsimme kuuliaisesti klo
4.30. Sen jälkeen ohjelmassa on meditointia rannalla, aamupala, seva
(epäitsekäs työ ashramin alueella), lounas, seva, meditaatio rannalla,
ja illallinen klo 20. Osallistuimme ennen aamiaista elämämme
ensimmäiselle joogatunnille, joka osoittautui koko vierailun
kohokohdaksi. Temppelin katolla pidettävä tunti oli todella
tunnelmallinen ja rentouttava, ja samalla myös tehokasta liikuntaa.
Tässä imastossa kaikki jooga tuntuu hot joogalta! Syömään mentiin kellon
soidessa. Ruoka tarjoiltiin suurista saliin kärrätyistä padoista.
Jokainen huuhteli itse teräksisen lautasensa kylmällä vedellä ennen ja
jälkeen ruokailun. Intialaiseen tapaan ruokailuvälineitä ei käytetty.
Meidän yöpyminen ruokineen maksoi 3e/hlö/vrk.
Menimme
ashram-vierailulle pelkästä uteliaisuudesta. Huomasimme molemmat aika
nopeasti, että vuorokausi riittää meille oikein hyvin. Tunnelma
aikatauluineen ja sääntöineen oli kuin seurakunnan leirillä, ja
auktoriteettikammoista sellainen alkoi äkkiä ahdistaa. Alueen
pitkäaikaisista, valkopukuisista asukkaista paistoi kuitenkin
onnellisuus ja sisäinen rauha.
Lounaan syötyämme lähdimmekin
jatkamaan vapaudestamme nauttimista, ja hyppäsimme läheiseltä
rantatiellä olevalta pysäkiltä paikallisbussin kyytiin. Vaihdettiin
jossain bussiasemalla pikaseen bussia, joka meni suoraan Kollamiin.
Matka kesti pari tuntia. Kollamissa bussi pysäytti meidät lähelle
matkatoimistoja, joista yhdestä meille tarjottiin majapaikkaa resortista
ja buukkasimme myös samalla kanoottiajelun seuraavalle päivälle. Otimme
rikshaw-kyydin Global Backwaters Resortille. Suvi onnistui tinkimään
huoneen hinnan yli puoleen, hintaa jäi vain 6e/yö/huone. Oltiin ainoat
asiakkaat hulppeassa talossa. Kiivettiin rinkkojemme kanssa ylimpään
torniin, jossa oli nätti kattoterassi ja meidän moderni hotellihuone
taulutelkkarin kera. Ikkunasta avautui upea jokimaisema.
Resortin
työntekijä paljastui aivan herttaseksi jäbäksi. 27-vuotias hotellialan
opiskelija oli innoissaan tavatessaan oiken samaa alaa opiskelevan, ja
ymmärsi että meidän täytyi opiskelijoina pärjätä pienellä budjetilla.
(Sanomme usein olevamme opiskelijoita, koska useimmat jostain syystä
olettavat meidän olevan. Tapaamiemme intialaisten mielestä opiskelu
tuntuu olevan hyväksytty syy matkustaa halvalla, eikä kukaan yritä edes
ehdottaa meille kaikkein kalleimpia vaihtoehtoja.)
Poika kävi lainaamassa naapurista meille sateenvarjon sateen uhkan
vuoksi, kun halusimme lähteä illalliselle kävellen läheiseen kylään.
Alkoi sataa kylläkin ja sähköt meni poikki kun olimme ravintolassa,
mutta onneksi saimme syötyä fried ricemme. Illalla resortilla jäbä
halusi opettaa meille hindiä ja oppia suomea. Opetussessio kesti varmaan
tunnin verran ja jäbä oli niin innoissaan meidän seurasta. Aamulla hän
kokkasi meille aamupalan kattoterassille ennen meidän lähtöä. Aamupalan
jälkeen hän halusi ottaa meidän kanssa yhteiskuvia terassilla, ja
kävimme läpi kaikki intialaiset kaverikuva-poseasennot. Asentoihin
kuului muun muassa boxer style ja titanic-style (poitsu halusi vetää
Katen roolin).Oli hyvin huvittavat kuvaussessarit Lupasimme lähetellä kuvia sähköpostilla.
 |
| kaverikuva |
Aamulla
lähdimme siis läheiselle Monroe-saarelle ihastelemaan suistoalueita.
Saarelle oli tunnin matka riksalla, ja mukava kuskimme pysähteli vähän
väliä esittelemään meille jos jonkinlaista tienposkessa kasvavaa kasvia.
Perillä hyppäsimme kanoottiin, ja saimme parin tunnin yksityisajelun
kapeita jokisuistoja pitkin. Ympärillä oli vihreää luontoa ja
rauhallista kylämaisemaa. Matka oli ihanan rentouttava ja hiljainen.
27-vuotias meloja esitteli meille myös oman kotikylänsä, jossa
valmistettiin yhtä jos toista asiaa kookospähkinästä. Poika oli vähän
hämmentynyt siitä, ettei meidän kotimaassa kasva kookospalmuja, ja ettei
meidän tarvitse mennä 18-vuotiaana naimisiin.
 |
| Meidan melojapoitsu |
 |
| young coconut |
 |
| Maisemaa kanootin kyydista |
 |
| Kylalaiset kerasivat mutaa joen pohjasta |
Löhöillään rannalla
ja joogataan nyt yhteensä viikon verran Varkalassa, Keralassa,
Etelä-Intian rannikolla. Tää on rento paikka, ei liikaa turisteja
ainakaan näin sesongin alussa. Varkala beachin tunnusmerkki on kaunis ja
karu cliff, jonka kävelykadulla sijaitsee suurin osa ravintoloista,
matkatoimistoista, korukaupoista, resorteista ja joogasaleista. Tää ei
ole mikään bilekohde, mutta ei sellasta nyt kaivattukaan. Täällä pari
rantaa, toinen niistä on pyhä ranta ja toinen pieni perusbiitsi, jossa
länkkärit voi ottaa aurinkoa ja uida biksut päällä.
Täällä on
tosi kivan näköisiä majoituksia merinäköalalla. Meidänkin majoitukset on
ollut tosi siistejä kivalla terassilla. Meillä oli pari yötä
hotellihuoneen tasoinen iso huone isolla merinäköalaterassilla, jossa
oli riippukeinu ja ripustettiin meidän riippumatto siihen viereen.
Kämpässä oli myös netti. Sen hinta oli n.6e/yö/huone. Vaihdettiin parin
yön jälkeen naapurikämppään, joka oli pienempi ja ei ollut
privaattiterassia, mutta se oli puolet halvempi eli reilu 3e/yö/huone.
Majoitus oli n. 100 m hiekkarannalta. Eli tosi hyvä sijaintikin. Budjettimatkailua parhaimmillaan.
 |
| Terassilla hengailua, Varkala |
 |
| Varkala, biitsilla |
 |
| Varkala cliff |
 |
| Varkala |
 |
| Suvi ja koirakaverit |
Ollaan kayty Varkalassa jo viidella jooga-tunnilla. Niillä on mukavan
rauhallista, kun muita joogaajia on vain muutama. Meidän joogasalin
aamujooga alkaa aina aamulla klo 8. Iltapäivisinkin on mahdollista mennä
joogatunnille, saa nähdä tehdäänkö joku päivä tuplatreeni eli 3 h
joogaa/päivä. On ihanaa antaa itselleen aikaa pelkästään syvien lihasten
treenaamiselle, tasapainottelulle, liikkuvuus- ja hengitysharjotuksille.
Huomaan kyllä, että kehonhuolto kotona on jäänyt välillä liian vähälle. 1,5h joogatunti maksaa n.3e.
 |
| Kotilaksyja rannalla |
 |
| Olive Yoga School |
Intiassa ruoka on ollut erittäin
herkullista ja ihanan mausteista. Kasvisruokaa on erittäin runsaasti
tarjolla. Riisiä, currya, naan-leipää ja hedelmiä on syöty monesti tässä
viime viikkoina! Palak Paneer on yksi lemppareistani, eli
kotijuustopaloja tulisessa pinaattikastikkeessa. Aamupalaksi
turistipaikoissa syöty munakasta, paahtoleipää, lassishakea, hedelmiä ja
puuroa. Kalaa tarkoitus syödä enemmän reissun aikana. Haluan myös syödä
mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Ettei esim liian usein
söisi banaani-suklaa pannukakkua iltapalaksi. Ei haittaa kyl, jos vähä
kertyy massaa lisää kroppaan, jota voi sitten treenaa lihakseksi
myöhemmin. Haluaisin syödä sellaista ruokaa, että keho olisi energinen
ja hyvinvoiva. Täällä Aasiassa syödään monta kertaa päivässä
ravintoloissa.Tähän asti kaikki ruuat on ollut tosi maistuvia ja ruoka
on tosi edullista. Hinta kahdelle kasviscurrylle, isolle riisilautaselle
ja naan-leivälle 1l vesipullon kera pyörii siinä alle 3e.
 |
| Nam! Aamiaista banaaninlehdelta, Alleppey |
 |
| Lounas ferrymatkan varrella |
Ei kommentteja: