Sri Lanka

Intian Chennaista oli vain reilun tunnin lento Sri Lankan Colomboon. Seuraavana aamuna ystäväni Tiia lensi suoraan Suomesta parin viikon lomallaan reissailemaan meidän kanssa. Olimme matkustaneet Suvin kanssa kahden jo pari kuukautta, joten oli virkistävää reissata porukalla vaihteeksi. Tiia toi ainakin aktiivista otetta meidän lööbailuun. Myös mun lähes kuukauden kestänyt poskiontelontulehdus ja hengitystieallergiat olivat parantuneet, joten oli taas aika urheillakin. Surffasimme ekalla viikolla joka päivä, ensin Hikkaduwassa ja sitten löysimme Weligaman aloittelijaystävällisemmät aallot. Hikkaduwan pitkä ranta oli kaunis, mutta ruuhkainen pakettimatkatunnelma pilasi fiiliksen. Hikkaduwaan tehdään pakettimatkoja Suomestakin, ja ensimmäisenä aamuna eksyimme ylihinnoiteltuun rantaravintolaan puolialastomien suomalaisten eläkeläisten sekaan. Yritimme myös löytää kivaa rantabaaria kaljalla käymistä varten, mutta emme löytäneet paikkaa missä nuoret surffarit olisivat hengailleet iltaisin. 

Hikkaduwassa oli kuitenkin hauska kokeilla surffausta taas vuoden tauon jälkeen. Surffata voi kauempana rannasta olevalla reefbreikillä, jossa olikin järkyttävän isoja aaltoja. Me pysyimme rannan lähellä beachbreikillä. Vuosi sitten saamamme Lombokin poikien vinkit olivat mulla ja Suvilla melko tuoreessa muistissa, ja Tiia pääsi alkuun mun antamilla perusvinkeillä. Alamäkiskeittausta ja lumilautailua harrastava Tiia oli kyllä luonnonlahjakkuus!

Suvi ja Tiia Hikkaduwassa

Useita jättiläiskilppareita tuli aivan rantaan! Hikkaduwa

Hikkaduwa 

Melominen tuntui aluksi rankalta :D

Ira ja eka surffipäivä Hikkaduwassa

Välillä satoikin, mutta ei se menoa haitannut!

Suvi ja Tiia Gallessa, matkalla Weligamaan 

Hikkaduwasta jatkoimme jo parin päivän jälkeen rauhalliseen Weligamaan harjoittelemaan lisää surffausta. Aallot olivat pienempiä ja virtaukset eivät olleet ihan niin voimakkaita kuin Hikkaduwassa. Löysimme myös majoituksen hyvältä sijainnilta surfpointin edestä. Piti vain kävellä tien yli ja pääsi heti surffaamaan. Kävelymatkan päässä kämpiltä oli myös paikallisten kylän keskusta, josta löysimmekin helposti halpaa ja herkullista ruokaa. Söimme usein rice and currya, hoppereita ja roteja. Löysimme myös aivan loistavan mehubaarin, josta sai ihanan raikkaita ja täyteläisiä hedelmämehuja joka päivä, vaikka kaksi kerralla. Lemppareiksi nousivat avocado-, papaija- ja passionmangomehut. Sri lankalainen ruoka on herkullista mutta aika yksitoikkoista, ja kuukauden aikana siihen välillä kyllästyi. Yhtenä päivänä käväisimme läheisessä Mataran kaupungissa lähinnä Pizza Hutin vuoksi!

Naurettavan iso lauta ekana surffipäivänä Weligamassa 

Bob Marleyn synttäreiden kunniaksi!

Roti ja kookos!

Rice & Curry

AVM Cream House, Sri Lankan paras mehubaari!

Hoppereita linssien ja sambalin kera

Toinen viikko Tiian kanssa vierähti sisämaassa. Matkustimme Weligamasta bussilla Tissamaharamaan, jossa buukkasimme jeeppisafarin Yalan kansallispuistoon. Vaikka tiesimme puiston olevan hirveä turistirysä, halusimme päästä silti bongaamaan leopardin. Sateisen yön vuoksi kisut olivat kuitenkin piilossa. Oli kuitenkin siistiä nähdä paljon norsuja, eksoottisia lintuja, krokotiileja, liskoja, ja ylipäänsä hienoja maisemia. Koko safarireissu oli perusaasialaista säätöä alusta loppuun. Jouduimme heräämään jo aikaisin aamuyöstä odottelemaan myöhässä olevaa kyytiä, ja lopulta kielitaidoton kuskimme kierteli kansallispuistoon mitä satunnaistempien stoppien kautta. Fiiliksen kruunasi viiden hengen seurueeseemme liittynyt erittäin humalainen ja kovaääninen newyorkilaismies. Onneksi ei tule useinkaan kiusausta varailla turistiretkiä...

Ira pitää tunnelmaa yllä! :D

Onneksi ei ollut meidän jeeppi! Yala National Park

Pappa ajaa melkein käärmeen päälle! Tissa

Matka jatkui Tissamaharamasta bussilla kohti vuoristoa. Löysimme vuoristokylä Ellasta herttaisen homestayn, jonka mummot kokkasivat meille herkullista kotiruokaa. Kävelimme teeplantaasien keskellä kauniille Little Adam's Peakille, joka oli hyvää harjoitusta seuraavana edessä olleelle Adam's Peakille. Adam's Peak on niin buddhalaisten kuin hindujenkin pyhiinvaelluspaikka, jonne aioimme itsekin kiivetä seitsemän kilometrin eli noin viiden tuhannen portaan matkan huipulle.

Matka pyhiinvaelluspaikkaan taittui herttaisella vuoristojunalla. Lähes sadan kilometrin junamatka kesti nelisen tuntia, joten upeita maisemia ehti onneksi ihailemaan ajan kanssa. Juna jätti meidät Hattoniin, josta meidän täytyi vielä jatkaa Dalhousien kylään kapeaa vuoristotietä rähjäisellä ja tupaten täynnä olevalla bussilla. Maisemat olivat henkeäsalpaavat, jos niistä pystyi peloltaan nauttimaan. Nyt oli paikallisten pyhiinvaellussesonki meneillään turistisesongin kanssa samaan aikaan. 

Aloitimme vaelluksen kahden maissa yöllä. Portaat olivat valaistut eikä tarvinnut todellakaan yksin kiivetä. Ennen huippua juutuimme ruuhkaan. Paikallaan jonottaessa tuli todella kylmä! Onnistuimme kuitenkin saavuttamaan huipun juuri ennen upeaa auringonnousua. Meillä kesti nousta ylöspäin neljä tuntia ja alaspäin tultiin noin kolmessa tunnissa. Adam's Peakin kiipeämisen jälkeen tuntui hyvältä huilahtaa Dalhousiessa vielä yö ennen matkan jatkamista. Kävimme saattamassa Tiia takaisin Colomboon, josta hän lensi takaisin Suomeen.

Kaksi urpoa! Suvi pölli guesthousesta viltin, joka pelastikin meidät kylmyydeltä

Tuolla huipulla me oltiin!

 Viihdyimme nuorekkaassa ja surffihenkisessä Weligamassa niin hyvin, että palasimme Suvin kanssa takaisin vielä reiluksi viikoksi treenaamaan surffausta. Surffaus rupesi sujumaan meiltä molemmilta päivä päivältä helpommin. Kehitystä tapahtui pikkuhiljaa reilun parin viikon intensiivisen surffaamisen aikana. Onnistumisen tunteet olivat hienoja, kun sai napattua hyvän aallon! Suvi rohkeni mennä mua syvemmälle nappailemaan isompia aaltoja. Mua itseäni aaltoileva ja virtaava merivesi hieman pelottaa, mutta ehkä silloin on paras edetä pikkuhiljaa. Pääasia, että on hauskaa! Aallolle nouseminen ja pystyssä pysyminen tuntui helpommalta kuin oikeassa kohtaa aallon odottaminen. Aallot olivat joka päivä erilaisia, mikä toi myös haastetta. 27-asteinen merivesi virkisti mukavasti yli 30 asteen helteessä. Ei edes tehnyt mieli makoilla rannalla ottamassa aurinkoa, vaan oli mieluummin varjossa tai vedessä keskipäivän aikaan. Mieluiten surffasimmekin ilta-auringossa, jolloin oli muutenki paremmat aallot. Weligaman rantabaarissa iltaisin oli yleensä kourallinen ihmisiä, ja ysin jälkeen paikka autioitui. Muutamat bisset tuli kuitenkin juotua kuukauden aikana ja hyvältähän Lion maistui.

Ira nappasi pienen aallon!

Sri Lankassa vietetty helmikuu hurahti todella nopeasti. Oli mukavaa kierrellä maata busseilla ja junilla. Oli myös rentoa pysähtyä hieman aloilleen treenailemaan surffausta, johon maa tarjoaa erinomaiset puitteet. Sri Lanka taitaa olla tällä hetkellä todella in, sillä pieni maa näytti olevan tupaten täynnä turisteja. Turistirantojen ja -ravintoloiden sekä kalliimpien junavaunujen ulkopuolella ei tosin paljon muita kuin paikallisia näkynyt. Kaikki turisteille suunnattu oli hävyttömän kallista, kun taas kaikki paikallisille suunnattu lähes ilmaista. Poikkeuksen teki onneksi surffilaudan vuokraaminen, josta pulitimme yleensä puolitoista euroa tunnilta. Majoitusten hinta-laatusuhde oli surkea; maksoimme kuutisen euroa henkilöltä pelkästä ikkunattomasta kopista. Paikallisissa ravintoloissa ruoka oli erittäin halpaa ja herkullista. Julkisissa kulkuvälineissä eurolla sai istua perseen puuduksiin. Jossain vaiheessa turhauduimme paikallisten miesten huuteluun, tuijottamiseen ja jopa lääppimiseen. Miehet käyttäytyivät kolmea löysiin ja peittäviin vaatteisiin pukeutunutta naista kohtaan kuin eivät olisi ennen naista nähneet. Poikaystävän kanssa liikkuvat taas saivat rauhassa kulkea minishortseissa ja narutopeissa. Eräs paikallinen ihmettelikin, kun ollaan jo kuukauden päivät vietetty maassa löytämättä itsellemme miesseuraa. Odotan kyllä jo pääsyä sellaiseen maahan, jossa ei tarvi olla Suvin kanssa julkisesti pelkästään kavereita... Vaikka Intiasta niin kovasti varoitellaan, intialaiset miehet ovat kyllä aina olleet todella kohteliaita. Tottakai tapasimme myös paljon mukaviakin paikallisia, ja etenkin Suvi tutustui isommilla aalloilla moniin paikallisiin surffareihin!

Viimeinen ilta Sri Lankassa, Mount Lavinia, Colombo

Oli kyllä ihan huippu helmikuu! Maaliskuu alkaakin sitten Intiassa. Toivottavasti löydämme jonkin kivan paikan, jossa pääsisi taas joogaamaan...

Pysytään tutkalla! :D T: IRATRAVELS