Nicaragua on tunnettu lukuisista tulivuoristaan, ja Suvin haaveena olikin päästä kiipeämään sellaisen huipulle. Leonin kaupunkiin saavuttuamme menimme heti varaamaan koko päivän kestävän vaelluksen tulivuori Telicalle seuraavalle aamulle, ennen kuin ehdin edes tajuta mihin olinkaan mennyt lupautumaan. Onneksi kuitenkin uskalsin lähteä mukaan, sillä päivä oli yksi tähänastisen reissun yksi kohokohdista! Nicaraguan tulivuorissa löytyy valinnanvaraa. Halusimme vaelluksen olevan fyysisesti haastava, muttei kuitenkaan mahdottoman rankka. Alkuperäinen ajatuksemme oli kiivetä Maderas-tulivuorelle Ometepe-saarella, mutta kuulimme monilta reissareilta, ettei jyrkän ja mutaisen vaelluksen jälkeen välttämättä edes näe maisemia usein pilviseltä taivaalta. Nicaraguaan aktiivisimpiin tulivuoriin kuuluva Telica vaikutti kiehtovalta vaihtoehdolta. Telica oli purkautunut pienesti vain muutamia päiviä ennen vaellustamme ja hieman kuumotti lähteä kipuamaan vuorenrinnettä ylöspäin.
Meidän kahden lisäksi vaellukselle lähti pari saksalaista mimmiä ja paikallinen ikäisemme opas. Aamulla nappasimme porukalla paikallisbussin lähtöpisteelle. Huipulle matkaa oli neljän tunnin verran, ja ehkä rankin osuus siitä oli juuri pari ensimmäistä tuntia.Vaikka maasto oli vielä melko tasaista, yli 35 asteen helle, paahtava aurinko sekä kuiva ja pölyinen maa vaativat totuttelua. En varmaan ole ikinä hikoillut niin paljoa! Lähempänä vuoren huippua rupesi kone lämpiämään ja matkan jyrkin osuus ei tuntunutkaan enää lainkaan pahalta.
|
|
| Telican kraatteri näkyvissä! |
Saavutimme tulivuoren huipun iltapäivällä, ja meillä oli reilusti aikaa kävellä ympäriinsä ja myöhemmin myös ihailla auringonlaskua. Tulivuoren kraatteri oli valtavan kokoinen alue, ja maisemat olivat ihan uskomattoman upeat. Sen ympärillä oli isoja kivenjärkäleitä, joita vuori oli purkautuessaan heitellyt sisuksistaan. Tuntui kuin olisimme olleet kokonaan toisella planeetalla. Tuntui hurjalta seisoa 120 metriä syvän kraatterin reunalla ja nähdä pohjalla sykkivä kirkkaanpunainen laava. Mulla on paha korkeanpaikankammo, ja yllätyin itsekin miten läheltä reunaa uskaltauduin kraatteriin kurkkaamaan. Upeaa tunnelmaa lisäsi varmasti myös se, ettei paikka ollut mikään turistirysä, vaan saimme upeat maisemat lähes kokonaan itsellemme!
Auringon laskettua oli aika kaivaa taskulamput esiin ja lähteä kipuamaan alas vuorelta. Pimeässä metsässä väsyneenä sai todella keskittyä ihan vain siihen, että pysyisi pystyssä epätasaisella reitillä. Laskeuduimme alaspäin lyhyempää, vain kaksi tuntia kestävää reittiä pitkin.
 |
| Suvi ja upea auringonlasku tulivuorella! Takana näkyy myös toinenkin tulivuori. |
Seuraavana päivänä olo oli vähän väsynyt mutta tyytyväinen! Päätimme mennä rentoutumaan päiväksi läheiselle biitsille ja palkita itsemme reissun ensimmäisillä mojitoilla.
 |
| Las Penitas Beach |
 |
| Las Penitas Beach |
 |
| Las Penitas Beach |
 |
| Las Penitas Beach |
Leonin mukavassa ja eloisassa kaupungissa olisi viihtynyt kolmea yötä pidempäänkin, mutta mieli teki jo pois kaupungeista rannoille ja pienempiin kyliin. Olimmehan jo viettäneet kaupunkielämää ennen Leonia Granadassa ja pohjoisessa Matagalpassa, josta kerromme myöhemmin lisää. Seuraavana suunta on Omepeten saarelle chillaamaan. Reissun suunnitelmat ja aikataulut on ihanan auki, joten ei ole kiire pois saarelta ja jos ei viihdytä siellä, niin aina voidaan vaihtaa maisemaa. Loppuun vielä pari kuvaa todella kauniilta Leonin katedraalin katolta.
 |
| Leonin katedraali |
 |
| Leonin katedraali |
Ei kommentteja: