Ylellisen rento Etelä-Ranskan Biarritz

Lähtiessämme Lontoosta bussilla kohti Espanjaa Etelä-Ranskan Biarritz valikoitui stopiksemme pääosin siitä syystä, ettei pidemmällekään olisi jaksanut yhteen putkeen matkustaa. Hektisen Lontoon jälkeen haaveilimme auringosta ja rennosta rannalla makoilusta, mutta muuten meillä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia Biarritzia kohtaan. Hellettä ei saatu kuin yhtenä päivänä,  mutta siitä huolimatta tähän rentoon rantakaupunkiin oli helppo rakastua.

Parinkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen bussi jätti meidät aikaisin aamulla tyhjään kadunvarteen. Satoi kaatamalla, eikä supertuulisessa säässä sateenvarjostakaan ollut apua. Mittari näytti viittätoista astetta. Ei kauhean hyvät puitteet rantalomalle.

Rankkasateessa emme uskaltautuneet asuntomme naapurista löytyvää kauppahallia pidemmälle, mutta onneksi kahteen ensimmäiseen päivään mahtui myös lyhyitä poutahetkiä. Merenrantaa pitkin riitti käveltävää, ja maisemat olivat kaikkialla henkeäsalpaavan upeita. Turkoosinsinisenä pauhaava meri, kallioiset rannat sekä ylellinen ranskalainen arkkitehtuuri olivat näyttävä yhdistelmä. Surffirannan edustaa hallitsi linnamainen Casino Barriere. Sopivaa vastapainoa hienostuneeseen tunnelmaan toivat katukuvaa dominoivat rennot surffarit ja skeittarit. Täällä ei säästä välitetty, vaan uhkaavan synkkänä aaltoileva meri täyttyi surffareista meidän hytistessä kylmästä rantabulevardilla.

Hotellien hinnat olivat pilvissä, ja syynä saattoi olla lähestyvät ISA World Surfing Games- surffikisat. Me löysimme kuitenkin edullisen Airbnb-yksiön viereisestä Angletin kylästä, puolen tunnin kävelymatkan päästä Biarritzin keskustasta. Kolmantena päivänä taivas kirkastui ja surffikilpailut alkoivat, ja olikin huippua suunnata rannalle seuraamaan naisten karsintoja. Terassit olivat tupaten täynnä, ja myös ranta toimi loistavana kisakatsomona. Tunnelma oli ihanan rento ja kesäinen.

Biarritz hurmasi meidät näyttävillä maisemillaan, rennolla surffihenkisyydellään ja perinteisen ranskalaisen pikkukylän tunnelmallaan. Myös viereisessä Angletin kylässä rantaviivaa riitti, ja lenkkeilimme monen vielä suljettuna olleen surffikoulun ohitse. Kaikki paikalliset vaikuttivat hämmentävän ystävällisiltä ja hyväntuulisilta. Näin upeassa paikassa asuessa on varmasti helppo hymyillä! Biarritziin jäi kaipuu tulla uudestaan, kenties sitten keski- tai loppukesästä, jolloin säätkin saattaisivat olla suopeammat. Ehkä mekin saattaisimme uskaltautua veteen.

Biarritzista matkamme jatkui Espanjan puolelle vain parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan San Sebastianin kylään nauttimaan rannoista ja auringosta. San Sebastianista hyppäsimme yöbussiin kohti Madridia.