Vikat viikot Indonesiassa

Olimme siis suunnitelleet viettävämme viimeiset viikkomme Indonesiassa Balilla, mutta muutimme mielemme heti Nusa Lembonganille saavuttuamme. Bali tuntui liian kehittyneeltä ja turistisoituneelta rennon ja aidon Lombokin jälkeen, emmekä keksineet yhtäkään paikkaa, jossa olisimme halunneet viettää seuraavat pari viikkoa. Koko Indonesiasta olisi kyllä löytynyt mielin määrin kiinnostavia paikkoja, kuten Flores, Sumbawa tai Sumatra, mutta päätimme jättää suosiolla ne seuraavalle reissulle. Täällä liikkumiseen menee paljon aikaa ja vaivaa, ja halusimme ottaa rennosti emmekä suorittaa liikaa. Huomasimme ikävöivämme Gili Airin rentoja auringon ja riippumaton täyteisiä päiviä... Buukkasimmekin välittömästi kalliit mutta rahansa arvoiset pikaveneliput takaisin paratiisin!

Paluu Gili Airille tuntui kuin olisi tullut takaisin kotiin. Kaikki oli yhtä ihanaa kuin viimeksikin, paitsi säät suosivat meitä entistäkin enemmän. Sadekaudesta ei ollut enää tietoakaan auringon porottaessa joka päivä kirkkaan siniseltä taivaalta. Bongasimme kaksi ihanan rentoa rantabungalowia saaren rauhallisemmasta ja viihtyisämmästä osasta läheltä aikaisempaa bungalowiamme. 8 yötä vierähti jälleen kerran uskomattoman nopeasti, vaikka emme tehneet todellakaan kerrassaan mitään koko viikon aikana! Itse kävin kerran juoksemassa saaren ympäri (40min) ja kerran hieronnassa. Viikko huipentui odotettuihin viikon ainoisiin bileisiin, jotka järjestettiinkin sopivasti bungalowimme naapurissa! Oli hauskaa tanssia koko ilta. Muuten niin täydellinen viikko sai ikävän päätöksen, kun bungalowimme työntekijä murtautui bileiden jälkeisenä aamuyönä Ainon kämppään ikkunan kautta. Aino heräsi siihen, että tyyppi makasi Ainon sängyssä. Onneksi hyypiö tajusi lähteä Ainon käskiessä useita kertoja. Olimme tutustuneet häneen viikon aikana ja hengailleet jonkin verran porukassa. Vaikka tyyppi vaikuttikin ehkä vähän ihastuneelta Ainoon, ei kyllä tullut mieleenkään pelätä noin sekopäistä käytöstä. Tuon yön jälkeen olikin tervetullutta vaihtaa maisemaa.

Emme malttaneet lähteä Lombokilta käymättä vielä kerran Kutalla. Aiemmin emme ole reissuillamme palanneet takaisin samoihin paikkoihin, mutta parasta reissaamisessa onkin juuri vapaus tehdä mitä itse haluaa! Pääsimme takaisin samaan home stayhin ja samaan huoneeseen, ja heti jo autosta noustuamme tutut surffipoitsut toivottivat meidät tervetulleeksi takaisin...

Illalla lähdimme tietysti bileisiin, jotka olivatkin sattumalta viikon suurimmat. Fiilis oli korkealla, ja oli hauska nähdä taas "vanhoja tuttuja". Aino oli pitänyt Cocoon yhteyttä, mutta ei ollut kertonut että olemme tulossa takaisin. On vaikea unohtaa Cocon ilmettä, kun jäbä ryntäsi skootterin selästä keskelle tanssilattiaa  halailemaan meitä kaikkia. Ihanaa huomata, miten niinkin lyhyessä ajassa kuin mitä yhdessä vietimme voi noin aidosti ystävystyä. Cocon oli tarkoitus olla selvinpäin valmistautuessaan viikon päästä oleviin tärkeisiin surffikilpailuihin, mutta kuinka siinä käykään kun viettää illan Ainon seurassa...

Sovimme baarissa surffitreffit seuraavaksi aamuksi Selong Belanakiin. Päivä oli ihanan aurinkoinen, ja ihan täydellinen surffaukseen ja rannalla hengailuun. Aino ei pystynyt olemaan laudan päällä ollenkaan mystisen pitkään jatkuneen kylkikivun vuoksi, mutta näytti kuitenkin varsin tyytyväiseltä biitsillä makoillessaan. Aallot olivat aiempaa pienempiä ja harvempia,  mutta haastetta toivot uudet pienemmät laudat. Iltapäivällä laskuvesi pilasi aallot, ja oli aika lähteä takaisin kotiin.

Viimeinen päivämme Kutalla huipentui Ainon synttäreihin. Juhlinta alkoi jo aamulla, kun Coco vei meidät kahden tunnin ajomatkan päähän Tete Batun vesiputouksille. Puolen tunnin trekkimatkan päässä olevalla putouksella oli paljon paljon paikallisia viikonlopun vietossa. Virkistävän pulikoinnin lomassa Coco antoi Ainolle superhellyyttävän synttärilahjan!

Ostimme Ainolle lahjaksi Ainon himoitseman kankaisen Lombok-repun, joka oli tietenkin täytetty bintangilla! Illallisen ja synttäri(pannu)kakun jälkeen oli aika valmistautua illan synttärijuhliin. Aino ja Coco pyyhälsivät skootterilla Kutan pimeitä kujia pitkin kylän kalakauppiaan takapihalle, ja valitsivat pakastimen komeimman fisun illan grillibileitä varten. Monen mutkan ja pitkän etkoilun jälkeen pääsimme vihdoin autiolle ja pimeälle Kutan rannalle ihailemaan uskomattoman kirkasta tähtitaivasta. Coco nakkasi kookospähkinänkuoret kätevästi tuleen ja  kala oli grillissä alta aikayksikön.  Grillailu rannalla oli mitä mahtavin tapa juhlistaa synttäreiden lisäksi myös meidän viimeistä iltaa Lombokilla. Ilta jatkui baariin, jossa bileet olivatkin jo hyvässä vauhdissa. Ainon ilta tanssilattialla päättyi kosteasti Cocon järjestämän indonesialaisen beer showerin ansiosta! Juhlat jatkuivat aamuun asti tuttuun tapaan rantabaarin jatkoilla.

Aikaisin seuraavana aamuna oli aika heittää hyvästit Kutalle ja hypätä jälleen kerran Balille vievään lauttaan. Vietimme viimeiset kaksi Indonesian päiväämme pienessä kalastajakylä Badang Baissa. Lento Singaporeen lähti aamuyöllä, ja odotimme jo innolla aamun valkenemista täysin uusissa maisemissa...

Kuusi viikkoa Indonesiassa olivat kerrassaan mahtavat. Lombokilla oli ihanan rento meininki, ja ihmiset olivat todella mukavia. Hintataso oli yllättävänkin edullinen, ja tunsimme saavamme todella paljon pienehköllä budjetillamme. Esimerkiksi Lombokin kutalla maksoimme kolmen hengen huoneesta aamiaisineen 3 euroa/hlö. Ensi kerralla Indonesiassa vuokraisimme ehdottomasti omat skootterit, koska se on ainoa järkevä tapa liikkua Indonesiassa. Kyydin saaminen joka paikkaan oli kuitenkin niin helppoa, ettemme tällä reissulla saaneet aikaiseksi opetella skootterilla ajamista vasemmanpuoleisessa liikenteessä... Sadekaudesta huolimatta säissä ei ollut juurikaan moittimista, ja saimme nauttia auringostakin lähes päivittäin. Off sesongilla reissatessa turisteja oli ihanan vähän, ja saimme majoituksista usein todella hyviä diilejä.