Samoa

Lento Uuden-Seelannin Aucklandista Samoalle oli seitsemän tuntia myöhässä,  mutta kymmenen tunnin odottelu lentokentällä oli todellakin vaivan arvoista! Lentokoneesta ulos astuttuamme trooppisen lämmin tuuli ja kitaraa soittelevat pojat värikkäissä hawajipaidoissaan toivat hymyn huulille. Varaamamme motellin työntekijä oli jo meitä vastassa, vaikkemme olleet edes mitään kyytiä tilanneetkaan. Missasimme aikaisen aamiaisen, ja päivä alkoikin ihanalla brunssilla pikkuisen pääkaupunki Apian lähes ainoassa kahvilassa. Herttaisen kaupungin keskusta oli helposti käveltävissä, ja pakollisten hawajipaita- ja saronkiostosten jälkeen olimmekin valmiita rannalle.

Apia

Koko maasta löytyy kourallinen hienoja ja kalliita resortteja, mutta tyypillisin majoitusvaihtoehto on aivan rantaviivaan rakennettu perinteinen fale. Ranta-fale muodostuu yleensä pelkästä katosta ja lattiasta, ja seiniksi voi halutessaan laskea bambusta tehdyt rullaverhot. Sisustukseen kuuluu patja lattialla ja hyttysverkko. Yhteiset kylpyhuoneet löytyvät erillisestä rakennuksesta. Falen reilun 20e/hlö/yö hintaan kuuluu aina aamiainen, illallinen ja välipaloja, joskus jopa lounas. Päiväbudjetti ei tästä hirveästi pääse nousemaan, koska koko maassa ei oikeastaan hirveästi myydä mitään. Kylissä juoma- ja snacksiostokset tehdään pienissä tienvarsikioskeissa tai huoltsikoissa, joista on usein pullovesikin loppu. Ravintoloita ei juurikaan Apian ulkopuolella ole, ja tyrkyttäviä turistikauppiaita et Samoalta löydä. Raha ei täällä tunnu hirveästi liikkuvan, eikä monikaan tunnu olevan kovin kiinnostunut rahasta. Ihmiset asuvat Apiaa lukuunottamatta pienissä kylissä. Kylän asukkaat omistavat itse kaiken maan, joten asuminen on periaatteessa ilmaista. Paikallisten mukaan Samoan yhteisöllisissä kylissä eläminen on helppoa; jos on itse rahaton, voi aina mennä naapuriin syömään.

Taufoa beach fales, Lalomanu

Ilmastointi toimii!

Fale-päikkärit

Joelen's beach fales, Lano 

Elintasomme Samoalla oli ehdottomasti koko reissun alkeellisinta, mutta monista mukavuuksista luopumisen vastapainoksi saimme nähdä elämämme upeimpia trooppisia maisemia ja takuuvarmasti autioita kauniita hiekkarantoja. Samoa on ehdottomasti kaunein maa, jossa olemme ikinä käyneet. Vesi on turkoosimpaa ja läpinäkyvämpää kuin mitä olemme missään ikinä nähneet, ja vehreät maisemat näyttävät photoshopatuilta. Luontomaisemien lisäksi myös kylät ovat todella kauniita. Tienvarret ja värikkäiden falejen pihat ovat täynnä ovat täynnä kukkaistutuksia, eikä roskia näy missään. Kaikkialla on siistiä ja puhdasta. On todella erikoista ja myös hienoa päästä käymään maassa, jota turismi ei todellakaan ole ehtinyt pilaamaan. Autiota rantaa ei tarvitse hakemalla hakea, koska turisteja on todella vähän ja asukkaitakin koko maassa on vain alle 200 000.

Täydellinen autio paratiisiranta, Vavau beach

Löydettiin upea laguuni, Vavau beach

Vavau beach

Vavau beach

To Sua, Upolu

Suvi uimakolossa, itse en korkean paikan kammoisena uskaltanut. Oli kyllä upeat maisemat ylhäältäkin, To Sua

To Sua, Upolu

Perusmaisemia kävelylenkin varrelta, Upolu

Jokaisessa kylässä on alle parisataa asukasta ja kolmesta viiteen kristinuskon eri haaroihin kuuluvaa kirkkoa. Yltiöpäisen harras kristinusko ei tunnu yhtään sopivan tähän leppoisan ja rennonoloiseen maahan, jonka tatuoidut asukkaat pukeutuvat lannevaatteisiin, kukkasiin ja hawaijipaitoihin. Suosittuja lannevaatteita ovatkin tosin tekstilliset, joissa saattaa lukea jotakin kivaa kuten "I love Jesus" tai "One way Jesus". Äitienpäivänä tosin bongasimme lisäksi "I love my mom"- lannevaatteita. Pienissä kylissä eletään yhteisöllistä ja perinteikästä elämää, ja kaikki varmasti huomaavat, jos joku jättää sunnuntaikirkon väliin. Homouden ollessa epäsuotavaa yllättäen transseksuaalit ja transvestiitit ovat samoalaisille ihan ookoo, ja he olivatkin melko näkyvä osa katukuvaa.  Samoalaisia asuu kuulemma nykyään jopa enemmän ulkomailla kuin itse Samoalla. Monen lähtiessä opiskelupaikan ja parempien duunien perässä monia luulisi kiinnostavan myös vapaampi elämäntyyli Uudessa-Seelannissa, Ausseissa tai Jenkeissä.

Apia

Samoalla on kaksi pääsaarta, Upolun saari, jossa sijaitsee pääkaupunki ja Savai'in saari, jonne pääsee kätevästi matkustamaan autolautalla. Reissun ensimmäinen ja viimeinen viikko tulivat vietettyä Upolun saarella, pääkaupunki Apian lisäksi Lalomanun ja Faofaon rannoilla. Lalomanun ranta on listattu joskus maailman kymmenen kauneimman rannan joukkoon. En tiedä onko listaus tehty ennen vai jälkeen vuoden 2009 tuhoisaa tsunamia. Upean kauniilta se näytti joka tapauksessa, kuten muutkin rannat Samoalla. Vesi on kristallinkirkasta, rannat puhtaita ja mahtavat isot aallot särkyvät koralliriutan reunaan kauempana rannasta. Koko Samoan reissun suosikkirannaksemme ja -majoitukseksemme nousi kuitenkin vain noin viiden kilometrin päässä oleva Faofao. Rantaa koristivat vehreät palmut, ja paikassa oli ihana kotoisen rento tunnelma. Upolun ranta-falet olivat huomattavasti Savai'ita suositumpia, mutta miksikään turistirysiksi ei niitäkään voi kutsua. Pitkän ruokapöydän ääreen kokoontui enimmilläänkin alle 30 vierasta, ja rannoilla sai makoilla vain muutama muu seuranaan. Upolun saarella oli sopivan rauhallista mutta mukavan sosiaalista; Melkein kaikki samoalaiset asuvat Upolussa, ja muiden reissareiden lisäksi myös paikallisiin oli helppo tutustua.

Kivat maisemat meidän rantafalesta! Fao Fao,  Upolu

Fao Fao

Fao Fao

Meidän möksä, Fao Fao

Fao Fao

Paikallinen fiafia-tanssiesitys

Fiafia huipentui tulitanssiin

Tulipa osallistuttua myös kava-rituaaliin

Eihän se kummoiselta maistunut, mutta ihan mukavalta tuntui..

Keskimmäisen viikon vietimme Savai'in saarella. Suuntasimme aluksi Manasen rannalle Jane's beach fales:iin, josta saimme aasialaisia bungaloweja muistuttavan seinällisen falen ja jopa oikean sängyn. Joka aamu alkoi huoltsikkareissulla, josta haimme kivasti jääkaappikylmät kookokset. Päivät kuluivat leppoisasti riippumatossa makoillen ja pitkällä hiekkarannalla loikoillen. Iltaisin rannalta näki upeita auringonlaskuja. Samoa osoittautui täydelliseksi valinnaksi reissun viimeiseksi maaksi, koska tässä kauneudessa ja rauhallisuudessa oli helppo rentoutua vielä ennen arkeen paluuta. Kalliit ja huonosti saatavilla olevat nettiyhteydet lisäsivät huolettomuutta, kun ei voinut eikä tarvinut lukea uutisia eikä pitää kehenkään yhteyttä.

Manase beach

Välillä kookosta ja välillä kaljaa, Manase beach

Manase beach

Afu Auu waterfalls, Savai'i

Afu Auu waterfalls,  Savai'i

Savai'illa uitiin myös kilppareiden kanssa

Tsekkasimme myös Lano Beachin Joelen's beach falesin, jonka erityisesti ruokaa olimme kuulleet kehuttavan. Ilmeisesti kehujat olivat kuitenkin innokkaita lihansyöjiä, koska kasvisruuan saaminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Söimme vahingossa kahdellakin eri aterialla kasvisruokana markkinoitua kanaa, eikä meidän masut siitä oikein tykänneet... Jos Samoasta jokin miinuspuoli on mainittava, se on ruoka. Faleissa tarjottavat sapuskat eivät maistu pahalta, mutta eivät myöskään ole mitään kulinaristisia elämyksiä. Paikalliset maistattavat mielellään myös maansa omia erikoisuuksia, ja olemme päässeet kokeilemaan muun muassa tuoretta merilevää, vanhalta perunalta maistuvaa tarojuurta, raakaa kalaa kookokermassa, paikallista riisipuuroa ja raakoja keitettyjä banaaneja! En kyllä ymmärrä, miten paikalliset jaksavat näillä eväillä bulkata itsensä noin valtaviksi... Onneksi meillä kuitenkin päivä alkaa aina ihanasti trooppisilla hedelmillä, ja kookoksia saamme päivittäin pientä maksua vastaan jääkaappikylmänä tai ilmaiseksi suoraan puusta.

Joelen'sin hyvä puoli oli erittäin rantaviivaan rakennetut falet, nousuveden aikaan fale oli veden päällä!

Sängystä on kiva katsella täydellistä täysikuuta meren yllä!

Merilevää ja Taroa

Apiassa sai vaihtelua ruokavalioon, annoskoot ovat aina ihan riittäviä..

Samoalla paikallisbussit ovat suosittuja kulkuvälineitä, sillä harvalla on omaa autoa eikä täällä tunneta samanlaista mopokulttuuria kuten Aasiassa. Bussit ovat aina täynnä ja rytmikäs R'n'b/hiphop-musiikki raikaa täysillä. Kulkuneuvot tuntuvat hassun pieniltä, koska ihmiset ovat täällä niin isoja. Bussipysäkkejä ei varsinaisesti ole, joten jokainen voi pysäyttää bussin suoraan kotiovelleen. Bussit pysähtyvät myös matkan varrella oleviin kauppoihin, joissa jokainen matkustaja käy kätevästi tekemässä viikon ruokaostokset. Täällä kukaan ei kävele eikä myöskään seiso, ja ihmiset saattavat istua bussissa kolmekin sylikkäin. Bussilla matkustaminen olikin erittäin hauska tapa matkustaa paikasta toiseen Samoalla. Kolmen viikon reissun aikana oli välillä pakko ottaa taksi, kun esimerkiksi pyhäpäivän vuoksi busseja ei aina kulkenut. Välillä tuli myös pummittua kyytejä auton vuokranneilta turisteilta tai ystävällisiltä paikallisilta. Savaiilla bussia satamaan odottaessamme meidät otti autonsa kyytiin pelkkään lannevaatteeseen sonnustautunut mies, joka paljastuikin lauttayhtiön turvallisuuspäälliköksi. Perillä satamassa tyyppi vaihtoi lannevaatteen virkapukuun, ja hyvästeli meidät laivaan hypätessämme.

Matkaeväät messiin pysäkiltä

Epävakaisten säiden vuoksi päätimme vaihtaa fale-elämän pääkaupungin uima-allashotelliin jo kahta päivää ennen paluulentoa Suomeen. Meidän piti keksiä itsellemme tekemistä Apiasta, ja kolmisen viikkoa paikallisten tatuointeja ihailtuamme halusimme tutustua lisää Samoalaiseen tatuointikulttuuriin. Hieman kyseltyämme löysimmekin tatuinti-falen, jossa paikalliselle miehelle hakattiin parhaillaan perinteistä, vyötäröltä polvien alapuolelle ulottuvaa "housu-tatuointia". Vaikka tatuointi peittää 65 prosenttia ihosta, se jää helposti täysin vaatteiden alle piiloon. Välillä niitä kuitenkin onnistui bongailemaan, ja nuorin tapaamamme "housu-tatuoinnin" omistaja oli vasta 15-vuotias! Naisilla hameen halkion alta saattaa puolestaan vilahtaa perinteinen, koko reidet peittävä tatuiointikuvio. Perinteiset tatuoinnit hakataan ihoon bambukepillä, parituhatta vuotta vanhalla tekniikalla. Lähes kaikilla samoalaisilla näyttää olevan vähintään yksi tatuointi, joko perinteinen tai nykyaikaisesti koneella tehty. Suvi intoutui varaamaan itselleen tatuiontiajan, ja jo seuraavana päivänä Suvin nilkkaan oli hakattu bambukepillä pysyvä matkamuisto.

Kaikki perinteiset tatuointimallit ovat tallessa pelkästään artistin päässä, eikä kuvioita saa itse valita. Oli jännää maata ja odottaa mitä nilkkaan ilmestyy..

Valmis!