Uusi-Seelanti

Lento Australian Melbournesta Uuden-Seelannin Christchurchiin saapui viideltä aamulla. Rajatarkastuksessa kesti melkoisen kauan, kun tullivirkailijat muun muassa tarkistivat kaikki rinkoistamme löytyneet kengät ja tenttasivat reissusuunnitelmistamme ikävään sävyyn ja oudon kiinnostuneesti. Kentältä ulos astuttuamme syksyisen kylmä tihkusade ja autio lentokentän piha toivat vahvasti mieleen rakkaan kotimaamme. Suomi-fiilikset jatkuivat kaupungilla. Uuden-Seelannin toisiksi suurimmassa kaupungissa on asukkaita kolmen Lahden verran, mutta kuollut tunnelma oli kuin kotikylästämme 7000-asukkaan Iitistä.

Christchurchin sohvasurffaushostimme Cathy asui yksin upeassa omakotitalossa  kaupungin edustalla olevan vuoren rinteellä. Saimme talosta käyttöömme kokonaan oman kerroksen! Nelikymppinen Cathy oli alunperin kotoisin Skotlannista, mutta vaikutti hyvin stereotyyppiseltä uusi-seelantilaiselta; Hän harrasti vaeltamista ja avomeriuintia ja kulki säällä kuin säällä flipflopeissa tai jopa paljain jaloin. Vietimme Cathyn luona kaksi yötä, ja oli todella inspiroivaa vaihtaa reissukokemuksia. Oli mielenkiintoista tutustua ihmiseen, joka on matkustanut kaikissa maanosissa, ja muun muassa käynyt uimassa Antarktiksella! Cathy kutsui myös ystäviään kylään, mutta itse emme jaksaneet lähteä jatkamaan iltaa kaupungille yölennon jäljiltä. 

Uni tuntui todellakin maittaneen, koska olimme kuulemma aamulla nukkuneet jopa parin pienen maanjäristyksen yli! Christchurchissa oli vuonna 2009 hyvin voimakas kuolonuhreja vaatinut maanjäristys, jonka jäljiltä kaupungin keskusta oli vieläkin täysin raunioina.

Surffaajia 15 asteen merivedessa, Christchurchissa, itsehan tarisimme kylmasta jo rannalla..

Christchurchin maanjaristyksessa tuhoutunutta ydinkeskustaa

Kirkollekin kavi vahan huonosti!

Viinia Kathyn kanssa, uusi-seelantilaisia viineja tulikin maistelua melkoisen paljon reissun aikana

 Cathyn luota matkamme jatkui etelämmäksi upeiden vuorien ja järven ympäröivään Queenstowniin. Heinäkuussa siellä voi lasketella ja snoukata, ja extremelajitarjontaa löytyy aina benjihypystä hevosvaellukseen. Itse nautimme luonnosta lenkkeilemällä hienoissa maisemissa. Buukkasimme myös risteilyn Milford Soundin upeiden vuonojen keskelle. Pitkällä bussimatkalla näimme näyttäviä vuoristomaisemia. Risteilyllä saimme vihdoinkin nauttia upean aurinkoisesta säästä. Oli hienoa nähdä korkeiden vesiputousten laskevan alas vuonoilta, ja karvaisten hylkeiden lekottelevan kallioilla auringonpaisteessa!

Matkan varrelta, Lake Tekapo

Milford Sound

Milford Sound

Milford Sound

Hylkeet kollottelee, Milford Sound

Milford Sound

Milford Sound

Matkalla Milford Soundiin, valtavat vesiputoukset nauttivat pikkuisilta puroilta massiivisten vuorten rinnalla!

Lenkkipolulta, Queenstown

Komean nakoinen taukopaikka matkalla Milford Soundiin

Risteilyn jälkeen matkasimme Franz Josephiin, pieneen kahdesta kadunpätkästä muodostuvaan tuppukylään. Kylän nähtävyys on sademetsän keskelle muodostunut jäätikkö, mitä meidänkin oli tarkoitus mennä ihmettelemään. Perille päästyämme meidät kuitenkin yllätti myrsky, joka katkaisi sähköt kahdeksi päiväksi. Myös kaikki tiet olivat poikki, joten jäätikkökin jäi tällä kertaa näkemättä...

Jaatikko jai nakematta, mutta meneehan se pitkaperjantai nainkin: juustoja, viinia ja pokeria...

Franz Josef

Huono tuuri seurasi meitä myös Nelsonin pikkukaupunkiin, josta olimme haaveilleet lähtevämme muutaman yön vaellukselle läheiseen kansallispuistoon. Kaupunkiin perille päästyämme saimme kuitenkin kuulla melkein kaikkien reittien olevan suljettuja myrskyn tuhojen vuoksi. Ainut jäljellä olevista reiteistä oli tietenkin täyteen buukattu. Nelsonin kaupungissa ei itsessään ollut mitään tekemistä tai näkemistä etenkään pääsiäispyhien aikaan. Vain parin tunnin kävely kansallispuistossa olisi tullut maksamaan useamman kympin, ja reissu olisi pitänyt varata päivää etukäteen. Olemme käyneet metsässä ennenkin, joten päätimme jättää tämän eksoottisen kokemuksen tällä kertaa väliin ja säästää rahamme johonkin, mistä saisimme niille edes jotain vastinetta.

Nelsonin lenkkimaisemia, harmiksemme ainoa nakemamme pingviini oli tuossa liikennemerkissa..

Auringonlasku Nelsonissa

Masennuksen huippuhetki Nelsonissa, mitaan ei saanut tehda ja kaikki oli kiinni

Rahoille tuli parempaa käyttöä pohjoissaaren Rotoruassa, joka on tuliperäiselle maalle rakennettu kaupunki. Kaupungilla kävellessä tuuli toi välillä mukanaan ällöttävän rikinhajun, ja halkeilleiden katukivetysten välistä pulppusi höyryävän kuumaa vettä. Yksi Uuden-Seelannin kohokohdista oli vierailu Wai-o-tapun tuliperäisessä puistossa, jossa pääsimme ihailemaan muun muassa geysirin purkautumista ja upeita rikin ja muiden happojen värjäämiä kraaterijärviä. Loppupäivästä hemmottelimme itseämme Polynesian span kuumissa altaissa (36-42 astetta). Muina päivinä teimme kävelylenkkejä Rotoruan kauniiseen lähiympäristöön.

Geysir alkamassa purkautumaan,  Wai-O-Tapu

Wai-O-Tapu

Wai-O-Tapu

Wai-O-Tapu

Wai-O-Tapu

Kuplivan kuumat mutalammikot, Wai-O-Tapu

Lake Rotorua

Lake Rotorua

Kiehuvan kuuma lampi, Kuirau park, Rotorua

Redwoods, Rotorua

Redwoods, Rotorua

Maoritemppeli, Rotorua

Polynesian spa, Rotorua

Lake Rotorua

Matkalla Rotoruasta Aucklandiin pysähdyimme pariksi päiväksi tyynenmeren rannikolle Mt. Maunganuin surffihenkiseen pikkukaupunkiin. Säät olivat suorastaan kesäiset, ja oli ihanaa kiivetä 233 metriä korkealle kukkulalle ihailemaan postikorttimaisia rantamaisemia. Surffiaaltoja ei meidän pikavisiittimme aikana oikein ollut, joten ei tarvinnut pähkäillä tarkeneeko syksyisessä merivedessä räpiköidä, tai tulisiko hommasta muutenkaan enää mitään parin kuukauden tauon jälkeen.

Mt Maunganui

Mt. Maunganui

Mt. Maunganui

Mt. Maunganui

Mt. Maunganui

Asukasluvultaan hieman Helsinkiä isommassa ja samalla koko Polynesian suurimmassa kaupungissa Aucklandissa kävimme pariinkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla keskellä viikkoa kaupunki vaikutti melkoisen pieneltä, tylsältä, ja kuolleelta. Tunnelma oli kuitenkin aivan erilainen seuraavalla vierailullamme viikonloppuna, jolloin kaupunki tuntui heräävän eloon ihan eri lailla. Viikonloppu kului mukavasti hyvin syöden ja juoden sekä leffassa ja casinolla käyden. Perjantain onnistunut baarikierros päättyi kaupungin suurimpaan homobaari Familyyn, jossa olikin yllättäen meidän mielestämme meidän Aussi- ja NZ-reissun parhaat bileet! Aucklandissa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta ei myöskään mitään erityistä nähtävää tai koettavaa. Aucklandissa virkistävää oli kaupungin monikulttuurisuus  Uuden-Seelannin brittityylisten pikkukaupunkien jälkeen.

Auckland

Auckland

Auckland

Reilut kolme viikkoa Uudessa-Seelannissa kuluivat vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Välillä koimme upeita elämyksiä, välillä tylsistyimme kuoliaaksi, ja välillä emme vain tulleet maan kanssa ollenkaan toimeen. Kiistämättä luonto Uudessa-Seelannissa on upeaa ja monipuolista, ja sen takiahan mekin tänne matkustimme. Meillä oli kuitenkin huonoa tuuria, kun kokonaisen viikon suunnitelmat menivät myrskyn takia uusiksi. Meidän oli tarkoitus vaeltaa melkein viikon päivät luonnossa metsän keskellä, eikä tylsistyä Uuden-Seelannin ankean harmaissa tuppukylissä. Vaikka päivisin pääsi ihastelemaan hienoja maisemia, illaksi oli aina palattava tylsään turistisoituneeseen pikkukaupunkiin. Näin matkailusesongin lopussakin hostellit olivat aina täyteen buukattuja, mutta ketään ei silti ikinä näkynyt missään. Ikkunasta kadulle katsoessa ei oikein voinut sanoa, ollaanko Uudessa-Seelannissa vai Kouvolassa. Ehkä Uusi-Seelanti olisi tuntunut kiinnostavammalta, jos olisimme tulleet tänne suoraan Suomesta. Nyt meidät on kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana hemmoteltu pilalle upeilla, eksoottisilla ja kiehtovilla kokemuksilla aikaisemmissa maissa! Uudessa-Seelannissa ikävöimme Suomea asuinmaana, ja oikeastaan kaikkia muita maita matkustusmaina. Kaipasimme hillittömästi esimerkiksi takaisin Intiaan, jossa riittää joka kulman takana virikkeitä kaikille aisteille! Odotimme myös kuumeisesti lähenevää lentoamme Tyynenmeren Samoalle, josta emme olettaneet eksotiikkaa puuttuvan... Uusi-Seelanti olisi varmasti kiinnostavampi maa, jos eurooppalaiset eivät olisi ikinä vallanneet sitä.

Olimme ehkä itsekkin hieman lamaantuneita ja tylsällä tuulella pienten suunnitelmien muuttumisesta johtuneiden pettymysten jälkeen. Vaeltaa olisi tietenkin voinut muuallakin Uudessa-Seelannissa, mutta homma tuntui menevän niin vaikeaksi että annoimme lopulta periksi senkin suhteen. Maan suuresti hehkutetuista turisti-infopisteistä ei tuntunut saavan irti mitään tietoa mistään, ja asiakaspalvelun tasokin oli vähän niin ja näin. Ketään ei tuntunut kiinnostavan oikein mikään muu kuin raha. Uuden-Seelannin matkailu on todella hyvin brändättyä, ja jokaisesta vartin kävelylenkistäkin on kyhätty oma esite. Esitteitä tuputetaan ihmisille joka paikassa. Uuden-Seelannin matkailu tuntuu pyörivän erilaisten kalliiden turistikierrosten ja aktiviteettien ympärillä; tarjolla on benjihyppyä, raftingia, maastopyöräilyä, hevosvaelluksia, kajakkiretkiä, mäkiautoilua, värikuulasotaa, zorb-palloilua ja Taru sormusten herrasta-kierroksia. Ei mikään ihme, että välillä tuntuu laimealta, koska joka päivä ei voi hypätä benji-hyppyä. Huvittavinta on, että joka paikassa on tarjolla suunnilleen samat aktiviteetit. Matkailu täällä tuntuu ahdistavan suorituskeskeiseltä; kaupoissa myydään postikortteja, joihin lähettäjä voi sitten ruksata rastin ruutuun niiden turistiaktiviteettien kohdalle, joita on jo ehtinyt itse kokeilemaan! Ehkä tämä kertookin jo sen, miksi Uusi-Seelanti ei ole meidän paratiisi. Tykkäämme enemmänkin laiskotella, hengailla, katsella ja tehdä asioita fiiliksen mukaan nähtävyyksien kiertelemisen sijaan. Aasiassa kaikki oli tietysti halvempaa mutta myös helpompaa, kun esimerkiksi kajakkia tai polkupyörää ei tarvinnut buukata päivää etukäteen. Mount Everestin alueellekin tuntui pääsevän vaeltamaan helpommin kuin Uuden-Seelannin metsään. Onneksi teimmekin upeat vaellukset sekä Nepalissa että Myanmarissa.

Paras Uuden-Seelannin reissu olisi varmasti kesäaikaan vuokratulla asuntoautolla liikkuen, mutta ehkei se kuitenkaan olisi ihan meidän juttu. Itse siis liikuimme mukavan edullisilla busseilla ja majoituimme hostelleissa Christchurchia lukuunottamatta. Huonon hintalaatusuhteen hostelleissa asuminen tuntui lisäävän matkustamisen ankeutta, eikä missään muussa maassa matkustaminen olekaan tuntunut näin arkiselta. Sohvasurffaus olisi ehdottomasti ollut enemmän meidän juttu, mutta emme koskaan osanneet päättää etukäteen minne menemme seuraavaksi. Sohvapaikkaa on vaikea saada päivän varoitusajalla. Toisaalta monissa tuppukylissä tuskin olisikaan ollut hirveästi aktiivisia hosteja. Täällähän asuukin pari miljoonaa ihmistä vähemmän kuin Suomessa. Olikin huvittavaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa löytääkseen Suomeakin pahemman junttilan. Aucklandin ulkopuolella voi mennä säällä kuin säällä ja minne vaan urheilushortseissa ja flipflopeissa. Kesäistä asukokonaisuutta voi sitten kätevästi kompensoida tyylin kuin tyylin kruunaavalla untuvatakilla.

Montakohan puuta olisi saastetty, jos namakin turhakkeet olisi jatetty painamatta...

Moni asia tuntui aika vanhanaikaiselta, kuten nama lapsuudesta tutut nuhjuiset karkki- ja superpalloautomaatit. Myos Myanmar sai varteenotettavan kilpailijan maailman surkeimmissa nettiyhteyksissa (tamankin blogin kuvien lataamiseen meni nelisen tuntia)

Harmaata kylan maisemaa, Queenstown

Luimme erään hostellin seinältä sanonnan, jonka mukaan pitää eksyä,  jotta voi löytää itsensä.  Eli Uuden-Seelannin reissu ei todellakaan ollut turha, vaan opimme paljon itsestämme ja siitä millaisista matkakohteista tykkäämmekään. Tämän pohjalta on taas helpompi suunnitella seuraavaa reissua! Huomenna meitä sitten odottaakin kolme laiskanpulskeaa lomaviikkoa Samoan auringon alla...