Kotiinlähtö lähenee - fiiliksiä 3,5 kuukauden Amerikan reissusta!
Varasimme reissun muutamaksi viimeiseksi yöksi oman villan Manuel Antoniosta. Omalta terassilta oli upeat näkymät viidakkoon ja merelle. Ensimmäisenä päivänä saimme grillattua viimeiset brunat pintaan upealla luonnonkauniilla rannalla, mutta sen jälkeen säät muuttuivat sateisiksi. Oli kuitenkin ihanaa nähdä pitkästä aikaan niin vehreää sademetsämäistä maisemaa kuivan ja pölyisen Santa Teresan jälkeen. Manuel Antonio on tunnettu yhtenä koko Väli-Amerikan homoystävällisimmistä kohteista, ja homobaareja ja -hotelleja olikin helppo bongata katukuvasta. Näin sesongin loppupuolella paikka oli kuitenkin todella hiljainen, eikä hirveästi törmätty sen enempään gay-matkailijoihin kuin muihinkaan lomailijoihin. Ainakin pystyimme keskittymään toisiimme, ennen kuin kohta taas työarki tulee rajoittamaan yhteistä aikaa.
Amerikan reissumme alkoi siis Floridasta, jossa vietimme viikon Miamissa ja toisen viikon roadtrippailimme ympäri Floridaa. Floridasta lensimme Väli-Amerikkaan, jossa vietimme kuusi viikkoa Nicaraguassa ja kuusi viikkoa Costa Ricassa. Alunperin suunnitelmana oli matkustaa lisäksi myös Panamalle, mutta on kiva pystyä muuttamaan suunnitelmia fiilispohjalta. Olimme siis varanneet menopaluulipun Miamista Costa Rican San Joseen, mutta mitään tarkempia suunnitelmia tai aikatauluja maiden sisällä meillä ei ollut. Tavoitteena oli pysytellä vähän pidempiä aikoja aloillaan ja siksi Air BnB:n kautta huoneen vuokraukset osoittautuivat erinomaisiksi ja enemmän kodinomaisiksi majoitusvaihtoehtoiksi verrattuna hostelleihin. Monesti Air BnB oli jopa edullisempi vaihtoehto tai ainakin parempi hintalaatusuhteeltaan.
Olimme arvioineet Väli-Amerikan matkabudjettimme olevan Kaakkois-Aasian reissujamme noin puolet kalliimpi ja näinhän se olikin. Jenkeissä olimme vain kaksi viikkoa, joten emme jaksaneet hirveästi miettiä rahankäyttöämme. Dollarin vahvan kurssin vuoksi moni juttu tuntui kyllä aika kalliilta. Nicaragua oli Costa Ricaa edullisempi, mutta ero ei ollut niin päätä huimaava kuin mitä meidän annettiin ymmärtää etukäteen. Väli.Amerikassa rahankulutuksemme oli koko ajan aika samanlaista, mutta Nicaraguassa syötiin enemmän ravintoloissa. Rahat onneksi riittivät tälläkin kertaa eikä meitä ryöstetty, varastettu tai huijattu niin, että olisimme sitä huomanneet. Turvallisuusasiat mietityttivät meitä eniten ennen reissua, ja reissun jälkeen voi todeta, että ainakin Nicaragua ja Costa Rica tuntuivat ihan turvallisilta. Kukaan ei suositellut kävelemään kotiin kymmenen jälkeen illalla, mutta eipä ollut iso ongelma ottaa taksia. Tutustuttiin reissun aikana vain yhteen reissariin, joka oli ryöstetty väkivaltaisesti Puerto Viejossa.
Nicaragua ei ole vielä niin länsimaalaistunut kuin naapurinsa Costa Rica ja siellä paikallinen kulttuuri tuntuikin "eksoottisemmalta". Nicaraguassa myös tarvitsi osata enemmän espanjaa, joka motivoikin uuden kielen opiskeluun heti alkureissusta. Loppureissusta laiskistuimme opiskelun suhteen, kun ei osannut vielä käydä sujuvia keskusteluita espanjaksi ja Costa Ricassa oli useimmiten helppo tulla edes joten kuten englannilla toimeen.
Reissun kohokohdat olivat ainakin surffaus San Juan del Surissa, Telican tulivuorivaellus, joogaaminen Santa Teresassa, Puerto Viejon kauniilla rannoilla löhöily ja Floridan roadtrip avoautolla. Mitään hutireissuja ei kuitenkaan tullut tehtyä, vaan koko reissu oli kaikinpuolin erittäin onnistunut! Vaikka meidän espanja ei vielä kovin sujuvaa olekaan, saimme ainakin inspiraatiota opiskella kieltä jatkossa tulevia reissuja varten!
Iguaani poseerasi meille lentokenttähotellin pihalla reissun viimeisenä päivänä. Costa Ricasta jäi mieleen eniten kyllä upea luonto muutenkin! |
Ei kommentteja: