Espanjan opiskelua Guatemalassa

Vahvasti elossa oleva myytti, ettei lattareihin voi matkustaa ilman vankkaa espanjan kielen taitamista, oli osaltaan hidastamassa meidänkin ekaa reissua Väli-Amerikkaan. Jännitti lähteä, kun ei voinut olla varma, miten siellä sitten pärjäisi. Nyt jälkikäteen kun miettii, kukapa yli kolmessa maassa matkustanut olisi puhunut kaikkia matkustamissaan maissa puhuttuja kieliä sujuvasti? Google translator ja elekieli toimivat täällä ihan siinä missä ne toimivat vaikkapa Kiinassa ja Japanissa. Totta kai matkustamisesta saa enemmän irti, kun pystyy juttelemaan paikallisten, myös muidenkin kuin niiden turistibisneksessä työskentelevien, kanssa. Niinpä mekin päädyttiin Guatemalassa espanjan intensiivikurssille. 

Me matkustettiin lattareihin ekaa kertaa talvella 2016, ja vietettiin kolmisen kuukautta Costa Ricassa ja Nicaraguassa. Opeteltiin lentokentällä luettelemaan numerot espanjaksi, ja ne taidot riittivät jo ensimmäisen taksimatkan tinkimiseen. Muutenkin perusfraasit, joiden avulla pystyy esimerkiksi varaamaan huoneen ja tilaamaan ruokaa ravintolasta, pystyy opettelemaan vaikkapa päivässä. Kieltä oppii muutenkin ihan eri tavalla paikan päällä aidoissa tilanteissa, kuin mitä ainakaan itse ollaan opittu koulukirjoja lukemalla. Monissa turistipaikoissa puhutaan oikeasti myös englantia. Välillä jopa harmittavan paljon, ettei omaa kielitaitoa pääse oikein harjoittelemaan. Ei siis missään tapauksessa suositella hirveästi stressaamaan espanjankielen sujuvuudesta lattarireissusta haaveillessa.

Costa Rican ja Nicaraguan reissulla opittiin aika paljon yksittäisiä sanoja, joita sitten laiteltiin ihan pokkana toistensa perään osaamatta kuitenkaan oikeasti muodostaa lauseita. Meidän sanavarasto oli myös auttamattomasti juuttunut pelkästään pakollisten asioiden hoitoon tarkoitettuun niin sanottuun turistiespanjaan.

Me opiskeltiin Guatemalassa Atitlanjärvellä San Pedro La Lagunan kylässä. Kielikouluja oli tarjolla joka kulman takana, ja päästiin aloittamaan opiskelu Mayab Schoolissa heti ilmoittumistamme seuraavana päivänä. Tosi helppoa siis. Me opiskeltiin kahdestaan yksityisopettajan johdolla, neljä tuntia päivässä. Kurssi kesti kaksi viikkoa, ja koulussa käytiin maanantaista perjantaihin. Koulun penkkiä pääsi kuluttamaan pikkurahalla, sillä neljän tunnin koulupäivä maksoi vain noin kymmenen euroa per nenä. Yksin opiskelu ei olisi ollut hirveästi pariopiskelua kalliimpaa. Meille tämä ratkaisu toimi kuitenkin meidän mielestä hyvin, koska oltiin niin samalla lähtötasolla.

Kurssi alkoi suoraan täydellä asialla, ja opiskelu pyöri peruskieliopin ympärillä. Sanavarasto karttui siinä sivussa. Opiskelu koostui opettajan pitämistä "luennoista", kirjoittamisesta ja keskustelusta. Koulussa opittiin kahden viikon aikana sellainen espanjankielen "perusrunko", jonka pohjalta oppimista on helpompi jatkaa jatkossa itsenäisesti. Koulupäivien jälkeen väsytti, ja aivot olivat ihan sykkyrässä. Asiaa tuli pelkästään yhden päivän aikana todella paljon. Yksityisopetuksen ehdoton plussa oli se, että opettaja oli koko ajan läsnä pelkästään meitä varten. Koko ajan saattoi kysyä tarkennusta, jos jotain ei ymmärtänyt. Opetuksen pystyi muutenkin räätälöimään juuri meidän tarpeita varten. Oltiin tosi tyytyväisiä opetuksen tasoon.

Kouluviikolla elettiin muuten aika rentoa elämää. Iltapäivät kuluivat laiturinnokassa järvi- ja vuoristomaisemia ihaillen, ja istuskelun vastapainoksi käytiin joogassa ja treenaamassa salilla. AirBnB -kämpän riippumatossa ja myöhemmin hostellin kattoterassilla verbitaivutusten pänttääminen ei tuntunut työltä. Koulu järjesti myös pari kertaa viikossa iltaohjelmaa aina leffailloista maya-kulttuurista kertoviin luentoihin. Päästiin myös osallistumaan mayojen uudenvuoden juhlaan ja rituaaleihin.

Meidän pikkuinen luokkahuone

guatemalalaista perinneruokaa tamaleja iltanuotiolla

Mayojen uudenvuodenrituaalien pyhä tuli

Suvi ojentaa lahjaa meidän opettajalle ystävänpäiväjuhlassa

Kaksi viikkoa kului tosi nopeasti, ja viimeisen koulupäivän jälkeen olo oli vähän haikea. Olisihan tätä voinut vähän kauemminkin jatkaa. Opettajamme pitämän "loppukokeen" päätteeksi todettiin toisillemme, että ollaan me kyllä aika surkeita espanjassa, muttei yhtään niin surkeita kuin ekana koulupäivänä. Pakko sanoa, että me kehityttiin kyllä todella paljon kahden viikon aikana! Lähdettiin kouluun hakemaan perus keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja, ja niitä kyllä saatiinkin. 

Guatemalan reissun pari viimeistä päivää vietettiin Antiguan kaupungissa, ja päästiinkin heti rupattelemaan niitä näitä meidän kotimajoituksen hostien kanssa. Ero vain muutamien viikkojen takaiseen Kuuban reissuun oli ihan todella konkreettinen. Kuubassa ei oltaisi voitu kuvitellakaan juttelevamme kenenkään kanssa juuri ruokalistan sisältöä kummemmista aiheista.

Antiguassa eksyttiin keskelle valtavaa uskonnollista paraatia, ilmeisesti kyseessä oli 2.paastonajan sunnuntai.

Keskeltä kaupunkia löytyi upeita raunioita 1700-luvun maanjäristyksen ajoilta.

Guatemalan jälkeen meillä on vielä vajaa kolme viikkoa aikaa olla Meksikossa, ja yrittää päästä juttusille mahdollisimman monien ihmisten kanssa. Meksikon puolelle tultaessa huomattiin kyllä heti, että täällä espanjaa puhutaan vähän eri lailla kuin Guatemalassa. Guatemalalaisten espanja oli todella selkeää ja helposti ymmärrettävää. Toisaalta monet guatemalalaiset puhuvatkin äidinkielenään alkuperäiskieliä espanjan jäädessä vasta toiseksi kotimaiseksi kieleksi.

Jos pikasukellus uuden kielen maailmaan kiinnostaa, voidaan kyllä suositella tämän tyylistä intensiivikurssia todella lämpimästi!