Kalifornian road trip -kooste

toukokuuta 28, 2018

Kalifornian road trip oli ollut meidän haaveena jo pidemmän aikaa, mutta lopulta tämä reissu toteutui aika extempore-meiningillä. Päädyttiin ostamaan lentoliput Mexico Citystä Las Vegasiin vasta Meksikosta käsin, kun mietittiin mielekkäintä reittiä Lattereista takaisin Eurooppaan.

Iran jo lapsuusvuosilta lähtöisin oleva haave toteutui vihdoin tänä keväänä, kun Ira pääsi skeittaamaan Los Angelesin Venice Beachin skeittiparkille. Venice Beach kuuluu varmasti monen muunkin reissarin haavelistalle -  vaaleaa hiekkarantaa reunustavat korkeat palmut ja rantabulevardi, joka on kuin luotu rentoon rullailuun tai fillarointiin. Venice Beach on toimiva yhdistelmä boheemiutta ja sporttista ulkoilmameininkiä. Skeittiparkki ja graffitiseinät mahtuvat rannalle sulassa sovussa suosittujen street workout -alueiden kanssa. Tosin Arnold Schwarzeneggerin kotisalina tunnettu Muscle Beach -kuntosali ruosteisine painoineen olisi ehkä kaivannut "vähän" päivitystä nykyaikaan. Olihan täällä toki turistejakin, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin steriilimmän ja salonkikelpoisemman Santa Monican päädyssä. Vaikka  Venicen rosoisuus ja rento meininki sopivatkin meille kuin nenä päähän, amerikkalainen eriarvoisuus pisti voimakkaasti silmään. Isoja narkkareiden ja kodittomien laumoja ei oikein voinut olla huomaamatta. 







Los Angelesissa, ihan niinkuin San Diegossakin, rantaviivaa riittää. Rantabulevardilla kävellessä saatettiinkin tuntea pieni kateudenpistos paikallisia kohtaan siitä, miten ihanissa rantakaupunginosissa niin moni saa täällä asua. Jos tunnettujen rantojen turistisuus alkoi tympiä, paikallisempia rennompia rantakaupunginosia ei ollut vaikea löytää. Mukavan rento ranta oli esimerkiksi Encinitas Beach San Diegon ja Los Angelesin välillä. Los Angelesin Malibu puolestaan oli täydellinen valinta luontoihmiselle. Myös koirien surffikilpailuista tunnettu San Diegon Imperial Beach oli mukavan rauhallinen paikka, vaikka meidän pettymykseksi yhtään nelijalkaista ei päivän aikana surffiaalloilla nähtykään.


Lyhyen San Diegon visiitin perusteella tykästyttiin erityisesti Ocean Beachiin - vähän rauhallisempaan vastineeseen Venice Beachille. Rantakadulla törmäsi persoonallisen näköisiin tyyppeihin, ja kivoihin terasseihin. Oli antiikkikauppaa, ja rannalla päivystävää onnenkiven myyjää - ainostaan turistien ja kodittomien laumat loistivat poissaolollaan. Rantakadun kulmasta Suvi löysi pienen rantamökin, jonne olisi voinut kuvitella muuttavansa asumaan, ainakin kesän ajaksi. Ocean Beachilla meille tulikin ehkä ensimmäistä kertaa voimaakkasti sellainen fiilis, että tämä on sitä Jenkkilää, missä me viihdytään. 

Niin San Diegossa kuin Los Angelissakin suurin osa ajasta tuli vietettyä eri rannoilla, ja toisiksi eniten aikaa kului varmaan sitten lenkki- tai vaelluspoluilla. Valtava Los Angeles tuntuikin enemmän lukuisien pikku kylien tai taajamien yhteenmuodostumalta, kuin sykkivältä suurkaupungilta. Varmaan senkin vuoksi rennot rantakaupunginosat ja luonto vetivät meitä enemmän puoleensa varsinaisten "kaupunkijuttujen" sijaan. 



L Word -faneina meidän oli tietenkin päästävä kurkkaamaan, miltä kuuluisassa homokaupunginosa West Hollywoodissa näyttää. Tiiville West Hollywoodin alueelle on saatu mahtumaan jopa 25 homobaaria. 

Sattumalta osuttiinkin paikalle lengendaarisen Dinah Shore -viikonlopun eli maailman suurimpien naisille järjestettyjen bileiden aikaan. Viikonlopun päävetonaulana on Palm Springin Hiltonissa järjestettävät valtavat allasbileet. Bileet järjestetään joka vuosi Palms Springsissä, ja niinpä meillä olikin todella hyvä syy heittää paikalliseen tyyliin viikonloppureissu Los Angelesista resorttikaupunkiin aavikon keskelle. Palms Spings toimi erittäin hyvin pienelle viikonloppulomalle suurkaupungin sykkeestä, vaikka ensimmäisellä viikko sitten tehdyllä vierailulla paikan viehätys ei meille vielä täysin auennutkaan. Vaikka keväisestä Los Angelesista Palms Springsiin on autolla vain kolmen tunnin matka, autosta ulos astuttaessa fiilis oli sama kuin etelän lomalle saapuessa lentokoneella. Palms Springsissa oli kesä jo täydessä vauhdissa, ja lämpömittari näytti jopa lähes kymmenen astetta enemmän kuin Los Angelesissa. Ihan täydellinen sää meidän tähänastisen elämän parhaille allasbileille!




Meidän tämän keväinen USA:n road trip kesti parisen viikkoa, ja reitti oli seuraavanlainen: Las Vegas - Grand Canyon - Palm Springs - San Diego - Los Angeles. Kiinnostavia kohteita olisi riittänyt lähialueilta varmasti vaikka vuoden päiviksi. Tarkoituksena oli kuitenkin valita sellainen reitti, ettei reissu tuntuisi liian kiireiseltä. Me ei myöskään haluttu käyttää liikaa aikaa autossa istumiseen, vaikka pitkät automatkat ovatkin olennainen osa road trippien viehätystä. Loppujen lopuksi me oltiin tyytyväisiä reittivalintaamme. Reitti oli kivan monipuolinen, ja ehdittiin nähdä monia erilaisia maisemia näinkin lyhyessä ajassa. Kiireen tuntua ei kuitenkaan tullut. Ainoastaan San Diegossa oltaisiin mieluummin vietetty enemmänkin aikaa kuin vain kaksi yötä, ja sinne varmasti mennäänkin vielä uudemmankin kerran. San Diego oli mukavan kompakti kaupunki verrattuna Los Angelesiin, jossa kaupunginosasta toiseen siirtymiseen saattoi kulua helposti yli tunti autossa. Grand Canyonilla olisi toki ollut hienoa tehdä yön yli -vaellus kanjonin pohjalle asti, mutta päiväretkeen tyytyminen ei ollut niinkään aikataulukysymys - kanjonin pohjalla yöpyminen olisi vaatinut paljon varustehankintoja, ja ehkä jopa enemmän vaelluskokemusta. 


Me vuokrattiin auto Rentalcars.com:in kautta Dollarilta, ja 15 päivän hinta oli 370 euroa. Yhden päivän hinnaksi tuli siis varsin kohtuulliset 25 euroa. Hintaan kuuluivat pakolliset perusvakuutukset, eikä nähty tarpeelliseksi maksaa kalliihkoa täysvakuutusta. Parasta vuokradiilissa oli se, että saatiin palauttaa auto eri kohteeseen ilman lisämaksua. Me vuokrattiin auto siis Las Vegasin lentokentältä, ja palautettiin se Los Angelesin lentokentälle ennen Rooman lennolle hyppäämistä. Ei varmaan ole tarpeen erikseen mainita, että auton vuokraaminen oli oikea valinta USA:n reissulle. Ilman autoa vietettiin ainoastaan pari ensimmäistä yötä Las Vegasissa, ja siellä se toimikin ihan hyvin. The Stripillä kävely on kuitenkin olennainen osa Las Vegasiin tutustumista. Tuntui helpommalta tilata pari Uber-kyytiä, kuin metsästää parkkipaikkaa kasinokaupungin sykkeestä. Olisi myöskin tehnyt tiukkaa kieltäytyä pelaajille tarjottavista ilmaisista drinkeistä kuskina olemisen vuoksi.

Yllättävää oli, että meidän ei tarvinnut maksaa parkkimaksuja kertaakaan koko reissun aikana. Jopa Los Angelesista ilmaisia parkkipaikkoja löytyi yllättävän helposti, kunhan vaivautui pitämään silmät auki. Me oltiin tietenkin valmiita kävelemään vähän, eikä parkkipaikkaa ollut tarpeen löytää aivan minkään kohteen ytimestä. Pisimmillään auto tuli jätettyä ehkä kymmenen minuutin kävelymatkan päähän kohteesta, mikä kyllä meidän mielestä on jo todellakin ihan tarpeeksi lähellä. Myöskään tietulleja ei tarvinnut maksaa reissun aikana ollenkaan. Tiet olivatkin tosin monin paikoin jopa hämmentävän huonossa kunnossa, jopa ihan Los Angelesin kaupunkialueen kiireisillä moottoriteillä. Vastaavaan ei törmätty pari vuotta sitten Floridassa, jossa tietulleista kertyikin viikon aikana yllättävänkin iso menoerä.  


Suurin osa majoituksista varattiin AirBnB:n kautta. Välillä yövyttiin myös motelleissa. Majoitukset olivat meidän mielestä yllättävän kohtuuhintaisia, ja yhden yön keskimääräiseksi hinnaksi kahdelta hengeltä taisi tulla noin 30 euroa. Tähän hintahaarukkaan mahtui jos jonkinlaista majapaikkaa - Palms Springsin lähellä Indiossa meidän vuokrahuone oli yksityisellä resort-alueella, johon pääsi ainoastaan vartioidun sisäänkäynnin kautta kulkulupaa näyttämällä. Meidän huoneen vuokraan sisältyi myös kuntosalin ja allasalueen käyttö. Palmujen reunustamalta allasalueelta avautuivat upeat näkymät vuoristoon. Los Angelesissa puolestaan nukuttiin samaan hintaan leirintäalue-tyyppisessä kommuunissa, jossa meidän huone ei ollut juurikaan telttaa kummempi. 

San Diegon ja Los Angelesin ravintolatarjonta oli meille todella positiivinen yllätys; paikallinen terveysintoilu näkyi todellakin ruokalistoissa. Kasvis- ja vegaaniravintoloista ei ollut puutetta. Me nautittiin yhtä lailla terveyskahviloista kuin myös perinteisistä jenkkisafkoista vegaaniversioiksi tuunattuina. Pakko sanoa, että Kaliforniasta löytyi kyllä meidän meidän reissuhistorian parhaat vegeravintolat - ehkä joidenkin Aasian maiden, kuten Intian ja Taiwanin, jälkeen. Yksi meidän suosikeista oli vegaaninen Native Foods -ketju, joka tarjosi niin terveys-hifistelysalaatteja kuin myös herkullisia jenkkimättöannoksia erittäin kohtuullisin hinnoin. Parhaat perinteiset jenkki-hampurilaiset puolestaan tarjosi losangelesilainen ravintola nimeltä Doomie's Home Cooking. Myös ruokakauppaketju Whole Foods teki jälleen kerran vaikutuksen; täällä syötiin ehdottomasti elämämme herkullisimmat vegaaniset pizzaslicet ja kuppikakut. Täältä löytyivät muutenkin parhaat reissueväät niin automatkoille kuin lentokoneeseenkin.



Loistavan ruuan lisäksi parasta parasta reissussa oli monipuoliset kohdevalinnat ja niistä erityisesti luontokohteet sekä kohdalle osuneet täydelliset kevätkelit ja oman auton tuoma vapaus. Loppureissusta jatkuva parkkipaikan metsästäminen alkoi ärsyttää, vaikka tosiaan oltiinkin löydetty aina jopa ilmainen parkkipaikka kohtuullisen vaivattomasti. Ehkä ärsytys kertoi vain siitä, että me oltiin valmiita vaihtamaan maisemaa ja palaamaan takaisin Eurooppaan kolmen kuukauden Amerikan reissun päätteeksi.






Ei kommentteja:

Sisällön tarjoaa Blogger.