Reissurakkautta Gozolla!

Meille tuli juuri täyteen ensimmäiset kaksi kuukautta Maltalla. Vaikka uutta nähtävää ja opittavaa riittää jatkuvasti vielä täälläkin, idea viikonloppulomasta naapurisaarella sai meidän sydämet pamppailemaan. Mikään ei oikein korvaa sitä kutkuttavaa tunnetta, kun on matkalla kohti tuntematonta - vaikka määränpää olisikin lopulta vain muutaman kymmenen kilometrin päässä kotiovelta.

Me lähdettiin Gozolle sillä ajatuksella, että kaikkea ei tarvitse yrittääkään nähdä kerralla - jos viihdytään, tänne pääsee helposti uudestaankin. Kahden yön loman aikana ehti kuitenkin koluamaan yllättävänkin suuren siivun tästä pikkusaaresta, etenkin siihen nähden, että liikuttiin pitkälti jalkaisin.

Meidän ensimmäisestä Gozon reissusta tuli luontopainotteinen, vaikka ihastuttiinkin välittömästi myös pääkaupunki Victorian rentoon tunnelmaa. Victoria oli hyvä tukikohta, oli sitten menossa mihin päin saarta tahansa. Saaren pääbussiasema oli Victoriassa. Meidän lyhyen empiirisen tutkimuksen mukaan bussit kulkivat suurin piirtein ajallaan eivätkä liian täysinä, mikä ei Maltalla ole viime aikoina tuntunut olevan ihan itsestäänselvyys. Näin pienellä saarella etäisyydet olivat myös mukavan lyhyitä.

Ensimmäisenä päivänä nappasimme bussin kohti Wied il-Ghasria eli Ghasri Valleyta. Pieni kallioiden väliin muodostunut "laakso" oli upea ja rauhallinen, ja aivan täydellinen aloitus ensimmäiselle päivälle Gozolla. Onko meidän kodin takapihalla oikeasti tällaisia maisemia?

Ghasri Valleylta meidän matka jatkui kävellen kenties Gozon suosituimmalle hiekkarannalle, Ramla Baylle. Matkalle mahtui paljon upeita merenrantamaisemia. Oli hauska nähdä myös merenrantakallioilla koverretut altaat, joissa valmistetaan merisuolaa. Matka kulki myös söpön Marsalfornin kylän rannan poikki. Päätettiin jatkaa matkaa Ramla Baylta vielä läheiselle San Blas Baylle, ja se reissu olikin ehdottomasti vielä tekemisen arvoinen. Pikkuisella ja karun kauniilla San Blas Baylla ei ollut hiekkarantaa kuin nimeksi, mutta tyhjillään oleva rantabaari kyllä löytyi. Täällä oli hyvä nauttia kahdestaan auringon viimeisistä säteistä, ja lasillisista hyvää gozolaista viiniä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Xlendiin, jota voisi kai luonnehtia jonkin sortin turistikeskittymäksi - tosin kohtuullisen pieneksi ja sympaattiseksi sellaiseksi. Me lähdettiin haikkaamaan poukaman viereisellä kallionkielekkeellä nököttävältä Xlendi Towerilta kohti Sanap Cliff -nimellä tunnettua jyrkännettä. Kilometrien pituisella merenrantaa myötäilevällä polulla taisi tulla ainoastaan yksi ihminen vastaan. Se kyllä herätti meissä vähän ihmetystä, koska näin upeita maisemia ei olla ihan vähään aikaan nähtykään. Gozoa ympäröivä meri on käsittämättömän syvänsinistä. Harmaaksi kuivunut luonto vain korosti meren upeaa, täyteläistä väriä. Karut mereen laskevat jyrkäntenteet tekivät maisemasta dramaattisen upean. Vaikka reitti kulkikin enimmäkseen tavallista polkua pitkin, monien kymmenien metrien pudotus mereen oli omiaan luomaan ajoittain pientä korkeampaikankammoa.

Pienen vaelluksen jälkeen kelpasi myös heittää talviturkit Xlendin turkoosivetisessä poukamassa. Vaikka vesi on vielä viileähköä, kolmeakymmentä astetta hipovassa helteessä viilennys oli paikallaan. 

Meille Gozo oli rakkautta ensisilmäyksellä, olipa syynä sitten rauhaisan saaren henkeäsalpaavat maisemat tai ihan vain mahdollisuus virittäytyä hetkeksi kiireettömään reissufiilikseen. Ensimmäisten kuukausien perusteella Malta on mukava paikka asua, mutta siitä huolimatta me suhtaudutaan täällä pysymiseen jonkinlaisena haasteena - reissaamisesta tulevaa fiilistä on niin vaikea korvata millään muulla. Onneksi on Gozo!