Lumilautailemassa Aostanlaaksossa, Italiassa

Kai keskikesän kunniaksi voisi vähän muistella kevään laskettelureissua, ja silmät täyteen tuiskuttavaa lumipyryä Italian Alpeilla? Me vietettiin tämän talven reissun viimeiset lomapäivät Italiassa. Samalla tuli myös laskettua talven viimeiset laskut Italian Alpeilla. 

Tämä oli meidän ensimmäinen kerta, kun matkustettiin Italiaan yhdessä. Me lennettiin Roomaan Los Angelesista huhtikuun alkupuolella, tarkoituksena viettää reilu viikko Italiassa ennen Maltalle menoa. Tällä kertaa kokemus Roomasta jäi vähän vaisuksi, mutta ei siitä kaupunkia voi syyttää - jetlag ja työnhakuun liittyvä stressi painoivat päälle, eikä meillä ollut kauheasti energiaa nauttia lomailusta. Ensi kerralla sitten!

Meidän Italian reissun kohokohta oli kuitenkin laskettelureissu Alpeille, Aostanlaaksoon. Reissu toteutui melkoisen ex tempore -meiningillä, vaikka oltiinkin laskettelusta haaveiltu vielä ennen kevään viimeisten lumien sulamista. Mitään laskettelukamoja meillä ei tietenkään ollut mukana, mutta eipä Alppien keväthangilla olisi mitään toppatakkia kaivannutkaan. Uudet lasketteluhousut ja -hanskat olivat puolestaan järkisijoitus, koska meidän Suomessa odottavat laskukamat olisivat jo muutenkin kaivanneet pientä päivitystä. 

Kun me mietittiin sopivaa laskettelukeskusta, vaihtoehtoina olivat Dolomiittien SuperSki tai Aostanlaakson Pila Ski. Meidän tutkimusten mukaan Roomasta ei olisi kuitenkaan päässyt Dolomiiteille kovin kätevästi julkisilla, ja sen lisäksi mieletön Superski olisi ollut ehkä vähän turhan suuri kolmen päivän laskettelureissulle - muutamassa päivässä olisi tuskin ehtinyt hyödyntää jättimäisen laskettelukeskuksen upeaa tarjontaa. Dolomiitit ovat edelleen korkealla meidän bucket listillä, mutta sinne me halutaan mennä ajan kanssa!

Pohjois-Italiassa Ranskan ja Sveitsin rajalla sijaitsevaan Aostaan pääsi Roomasta suoralla bussilla. Bussimatka kesti noin 12 tuntia, ja siinä ajassa ehtikin hyvin lievittää työnhakustressiä hoitamalla juoksevia asioita. Aostan kaupungista pääsi suoraan laskettelurinteeseen 20 minuutin gondolihissillä. Pilan rinteistä 80 prosenttia on keskitasoisia. Laskettelukeskuksessa  on 22 punaista, kolme sinistä ja neljä mustaa rinnettä, ja pisin lasku on kuusi kilometriä pitkä. Rinteet olivat tosi hyviä etenkin Suville, joka ei vielä ole niin kokenut lumilautailija. Pienessä laskettelukeskuksessa riitti laskettavaa kolmeksi päiväksi. 

Suurin yllätys reissulla oli sää. Säätiedotus lupaili alueelle reilua vesisadetta joka päiväksi. Ylhäällä vuoristossa vesi muuttui tietenkin lumeksi, tai vähintäänkin rännäksi. Lähes koko kolmen päivän ajan näkyvyys oli erittäin huono, ja teräväkärkisiä vuorenhuippuja pääsi ihailemaan ainoastaan rinnekartasta. Pahimmillaan rinteet olivat kokonaan sadepilven peitossa, jolloin eteensä ei nähnyt paria metriä pidemmälle. Pari kertaa pilvipeite rakoili sen verran, että päästiin pikaisesti todistamaan vuorten olevan vielä paikoillaan. Aurinkolaseille ei tällä reissulla ollut käyttöä, eikä kameraa ollut syytä kaivaa repusta montaakaan kertaa. Huonon kuvaussään vuoksi tähänkin laskettelupostaukseen tuli lopulta enemmän kuvia Colosseumista ja pizzasta kuin vuorista. Itse laskettelu oli silti hauskaa, niinkuin aina. Ja toisaalta, lunta ainakin riitti enemmän kuin tähän aikaan vuodesta yleensä! Harvoin sitä kai pääsee laskemaan tällaista puuteria kevään viimeisinä laskupäivinä! Meille ei ollut tullut mieleenkään, että Alppien keväthangilla edes voisi olla muunlaista säätä kuin sinistä taivasta ja auringonpaistetta. Tulipa todistettua tämäkin harhaluulo vääräksi. 

Kun me etsittiin laskettelukeskuksesta tietoa, monellakin sivustolla esiin pomppasi termi “hidden gem”. Suurilta massoilta tuntemattomana säilyneeltä paikka tosiaan vaikuttikin, sillä rinteissä ei tosiaankaan tarvinnut stressata ruuhkista ja jonoista. Sitä on toki vaikea sanoa, oliko rauhallisuuteen syynä paikan tuntemattomuus vai pikemminkin vain sesongin päättyminen ja huono sää. Lähes kaikki vastaantulevat laskettelijat olivat hiihtokouluryhmässä liikkuvia brittilapsia. Pila Skin helpot rinteet sopivatkin loistavasti aloittelijoille. 

Jos me lähdettäisiin Suomesta käsin Eurooppaan yksinomaan laskettelulomalle, meidän valinta ei välttämättä olisi pelkkä  Pila Ski. Lähistöllä on kuitenkin niin paljon suurempiakin laskettelukeskuksia, joilla on takuulla enemmän tarjottavaa, esimerkiksi upea Ranskan Chamonix. Uskoaksemme Pilan laskettelijat ovat enemmänkin lähistöllä asuvia paikallisia kuin kaukaa matkustavia turisteja, ainakin brittikoululaisia lukuun ottamatta. Aostanlaakso itsessään on suuri alue, jossa on lukuisia eri laskettelukeskuksia, esimerkiksi Cervinia. Lisäksi, samalla hissilipulla olisi ilmeisesti päässyt vierailemaan myös toisessa valitsemassaan Aostanlaakson laskettelukeskuksessa. Me jätettiin reissu kuitenkin väliin huonon sään vuoksi. Siinä sumussa ja tuiskussa tuskin olisi edes huomannut, että ollaan eri laskettukeskuksessa. Suloinen ja viehättävä Aostan pikkukaupunki on kuitenkin miellyttävä paikka vierailla, ja Pilan laskettelurinteet tyydyttävät laskettelun nälän pariksi kolmeksi päiväksi. Pilaan on on Roomasta noin 12 tunnin bussimatka tai alle seitsemän tunnin junamatka, kun taas Milanosta rinteiden juureen pääsee vain kolmessa tunnissa kulkuvälineestä riippumatta. Torinosta matkaa on vielä vähemmän. 

Aostasta meidän matka jatkui Napoliin, koska meillä alkoi olla jo kiire Sisilian kautta Maltalle ensimmäisiin työhaastatteluihin. Me matkustettiin ensin Aostasta junalla Torinoon, ja sen jälkeen yöbussilla Napoliin. Liekö syy sitten viimeisten lomapäivien huuma vai Etelä-Italian suurimman kaupungin kaoottisen kiehtova meininki, Napoli kolahti meihin selvästi Roomaa enemmän. Sisiliassa ehdittiin pistäytymään vain ohikulkumatkalla Maltan laivaterminaaliin Pozzalloon. 

Toivottavasti ehditään käydä Italiassa uudemman kerran nyt, kun asutaan niin lähellä. Niin kesäinen Sisilia kuin myös ne Dolomiitit kiinnostavat kovasti edelleen.