Kokopäivätyö ja reissuruunan identiteettikriisi

Me ollaan nyt kovasti vakuuteltu ihmisille sitä, miten muutto Maltalle on vain yksi vaihe meidän matkan varrella, ei mitään sen kummempaa tai lopullisempaa kuin vaikkapa meidän viime talvi Meksikossa kierrellen. Ja ei, me ei olla vetämässä sanojamme takaisin. Meidän mieli ei ole muuttunut, vaan ajatukset ovat pysyneet saman suuntaisina edelleen. Toisaalta - asia on kuitenkin niin, että meillä molemmilla sattuu tällä hetkellä olemaan vakituinen kokopäivätyö ja vakituinen asunto. Ja kyllähän se väkisinkin asioihin hieman vaikuttaa. 

Kun me ollaan viime vuosina pysähdytty Suomeen paiskimaan töitä, työsopimukset ovat olleet väliaikaisia pätkäsopimuksia tai keikkatöitä. Lisäksi, kun työelämään pysähtyy kerrallaan vain puoleksi vuodeksi, tarve lähteä kesken kaiken lomalle ei ole kovinkaan suuri. Maltalla me ollaan useinkin onnistuttu huijaamaan itseämme loma- tai reissutunnelmaan ihan vain lähtemällä vähän eri suuntaan kuin missä koti tai työpaikka sattuu sijaitsemaan - joskus jopa ihan vaikka vain viereiseen kortteliin. Vaikka Malta tuntuukin tällä hetkellä kodilta, täältä on kuitenkin ollut vielä helppo löytää pientä reissutunnelmaa luovaa eksotiikkaa.

Maltalla me päästiin hyppäämään eräällä toisellakin tavalla suoraan nomadihenkisestä elämästä vakityölaisen arkeen - meillä on palkallista lomaa ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Maltalla palkalliset vuosilomat alkavat pyöriä heti työsuhteen alkaessa, eikä niitä tarvitse suomalaiseen tapaan ansaita työssäolokuukausia ensin kerryttämällä. Näinpä mekin päästään nyt nauttimaan palkallisesta vuosilomasta kunnon työssäkäyvän kansalaisen tapaan. 

Me lähdetään joulu- ja tammikuun vaihteessa Suomeen, ja sieltä vielä laskureissulle Itävaltaan. Reissulla on pituutta reilut kaksi viikkoa.  Mikä tässä sitten on niin erilaista kuin yleensä?

Talviloman suunnittelussa moni asia tuntui meille vieraalta, vaikka vuosien varrella on tultu organisoitua reissu jos toinenkin. Vaikka toisaalta, eihän meidän monen kuukauden fiilispohjalta tehtyjä reissuja ole niin tarkkaan tarvinnut etukäteen suunnitellakkaan. 

Yleensä me ollaan oltu vapaita luomaan itse omat aikataulumme reissujen suhteen - lopputilin töistä voi ottaa siihen ajankohtaan, kun hyvän hintainen lento kaukomaille sattuu löytymään. Matkaan lähtöä voi helposti siirtää viikolla tai parilla tilanteen mukaan. Nyt meidän oli pakko ostaa juuri ne kalliin puoleiset lennot, jotka sattuivat sopimaan meidän aikatauluihin. Niin kiitollisia kuin me palkallisista lomapäivistä ollaankin, niitä on vain rajattu määrä käytettävänä. Nyt aikataulua oli luomassa myös se, että me halutaan lomailla Suomessa nimenomaan jouluna. Tämä juttu liittynee kyllä enemmän ulkosuomalaisuuteen kuin kokopäivätyötä tekevän ihmisen arkeen, joten siihen voidaan palata joskus myöhemmin toisessa postauksessa.

Aikataulujen lisäksi me ollaan yleensä oltu myös joustavia siinä, minne milloinkin mennään. Yleensä matkakohteet ovat saattaneet valikoitua sen mukaan, mihin esimerkiksi pääsee suorilla lennoilla, ellei sitten peräti ilman lentämistä. Suomen ja Maltan välillä ei ole talvella suoria lentoja, mutta me mennään nyt joka tapauksessa. Ainakin me pystyttiin pysymään tyylillemme uskollisina siinä asiassa, että lasketteluloma toteutetaan samalla reissulla pakollisen välilaskun hyödyntämällä, eikä erillisenä matkana taas uusilla edestakaisinlennoilla Maltalta. 

Toinen uusi asia meille on sesonkiaikaan matkustaminen. Kaikki varmasti tietävät, ettei itävaltalaisen alppikylän hotellihuoneiden hinnat ole huokeimmillaan joulun ja uudenvuoden paikkeilla. Sikäli mikäli niitä sattuu enää olemaan edes vapaana puolta vuotta ennen h-hetkeä. Me ollaan harvemmin suunniteltu meidän elämää puoleksi vuodeksi eteenpäin, mutta nyt on lomat anottu ja lentoliput varattu. Nähtäväksi jää, millainen ryysis laskettelurinteessä on. Tietenkään tavallisen työssäkäyvän ihmisen ei ole pakko matkustaa joulun ja muiden korkeimpien sesonkien aikaan, mutta me lähdettiin nyt näköjään liikkeelle tällaisella kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla.

Lisäkustannuksia kertyy tietysti myös siitä, että asumiskulut Maltalla pyörivät normaalisti saamaan aikaan, kun me matkustetaan jossain ihan muualla. Olkoonkin, että kyse on vain alle kolmesta viikosta. Vaikka kyllähän työssäkäyvällä ihmisellä pitäisi olla varaa maksaakin. Toisaalta, onneksi suurimman osan öistä päästään viettämään meidän ihanien perheenjäsenten nurkissa.

Kyllähän tässä pientä identiteettikriisiä pukkaa. Vaikka läheisten näkeminen pitkästä aikaa Suomen joulun keskellä ja neljän päivän lasketteluloma Alpeilla kuulostavatkin kerrassaan mahtavalta, tämä reissu ei ole toteutettu ihan sillä meille ominaisimmalla tyylillä. Ei me tästä kuitenkaan pahoillamme olla, vaan suhtaudutaan asiaan enemmänkin kiinnostavana ihmiskokeena. 

Ehtiikö vapauden ja huolettomuuden tunteen saavuttaa parin viikon pituisella etukäteen suunnitellulla ja varatulla lomalla? Entä tuntuuko matka kaiken sen arvoiselta, kun kaikesta hotelleista lentolippuihin joutuu maksamaan high season -ekstraa? Me jäädään odottamaan mielenkiinnolla. 

Ehkä tämä reissu (ja nämä kokopäivätyöt) tuovat meille taas uusia ajatuksia siitä, mitä on meidän näköinen elämä, ja miten me sitä elämää päästään parhaiten elämään.

Joululomareissu ei kuitenkaan ole vielä meidän seuraava matka. Ensi viikolla me lähdetään viideksi päiväksi Lontooseen lomailemaan ja ystäväpariskuntamme häihin.