Päivä Venetsiassa - ennakko-odotukset vastaan todellisuus

Suvi on käynyt Venetsiassa teini-ikäisenä pakettimatkaan kuuluneella päiväretkellä, Ira ei ikinä. Meillä molemmilla oli aika ristiriitaisia odotuksia kaupungista - mielessä oli likainen ja meluisa turistirysä, mutta silti jotakin, mitä jokaisen "täytyy" kerran elämässä nähdä. Nyt Venetsia osui niin suoraan meidän reissun matkan varrelle, että olisi tuntunut tyhmältä jättää poikkeamatta.

Venetsia oli siis meidän matkan varrella Napolista Sarajevoon. Napolista hypättiin yöbussiin, joka jätti meidät suoraan manner-Venetsian juna-aseman kupeeseen. Siitä pääsi kymmenen minuutin junamatkalla vanhaankaupunkiin. Rinkat jätettiin kätevästi pääteaseman viereiseen tavaransäilytykseen - aseman sisällä oli kovat jonot ja kalliimmat hinnat. Päivän päätteeksi hypättiin junaan, joka vei meidät yöksi Triesten kaupunkiin parin tunnin matkan päähän. Rajan tuntumassa olevassa kaupungissa on Venetsiaa edullisemmat hotellien hinnat sekä hyvät yhteydet Balkanille.

Ei käy kieltäminen, etteikö kaupunki olisi turistirysä 30 miljoonan matkailijan vierailleissa kaupungissa joka vuosi. Vanhankaupungin alueella asukkaita on enää 50 000, ja väki vähenee koko ajan siinä missä turistimäärät kasvavat. Rialton sillan ja San Marcosin aukion tuntumassa meitä vähän ahdisti väenpaljous, ja sekä Las Vegasin että Macaon Venetian Casinoilla käyneinä tunnelma tuntuikin yllättävän samanlaiselta - jotenkin keinotekoiselta ja huvipuistomaiselta matkamuistokojuineen ja näyttävine gondoleineen. Pikakierroksen jälkeen koettiinkin parhaaksi lähteä luikkimaan vähän väljemmille vesille. Käytiin toki myös tsekkaamassa 1600-luvulla tomintansa aloittanut maailman ensimmäisiin kasinoihin lukeutuva Casino di Venezia.

Meidän kielteiset ennakko-odotukset Venetsiasta olivat siis suunnilleen puoliksi totta. Toinen puoli kaupungista löytyi, kun oltiin kävelty suunnilleen niin pitkään kuin vain mitenkään jaksettiin ja syöty "kohan on" -pastat ja -risotot jossakin aivan tavallisella turistiterassilla. Sen jälkeen ei tarvinnut  enää montaakaan askelta ottaa, kun valtavat ihmismassat yhtäkkiä tyrehtyivät, ja löysimme itsemme istuskelemassa rauhallisen kanaalin äärellä 2,5 euron Aperol spritziä siemaillen. Tämä alue - kuin kokonaan toinen maailma - oli nimeltään Cannaregio. Tämä jälkeen jatkettiin kierrosta Euroopan vanhimpaan juutaiskaupunginosa Ghettoon. Hiljaista kanaalinvartta pitkin kuljeskellessa me alettiin löytää kaupungista myös se syy, miksi tänne kannattaa tulla, ja alettiin jo leikkisästi suunnitella uutta reissua Venetsiaan. Edes yöbussin jälkeinen pieni väsymys ei onnistunut lannistamaan meidän ihastumista historiallisen kaupungin rosoiseen kauneuteen ja ainutlaatuisuuteen. Nyt toukokuussa tunnelma oli varmasti vielä moninkerroin rauhallisempi kuin kesä- elokuussa, mutta ehkä ensi kerralla voitaisiin vierailla kaupungissa pidemmän kaavan kautta vaikkapa talvella? Nyt näkemättä jäi myös värikäs Buranon saari, jonne on ensi kerralla pakko päästä!