Darjeeling

Juna Varanasista New Jaipalguriin lähti 7h myöhässä. Asema oli täynnä odottavia ihmisiä, koska festivaalikausi oli sekoittanut junaliikenteen. Lopulta  juna oli perillä alkuperäisen klo 14 sijaan klo 02.00 yöllä. 22h junamatka 7h odotteluineen meni yllättävän kivuttomasti. Onneksi jo aiemmin tapaamanne italianot jäivät samalla pysäkillä pois, eikä meidän tarvinnut lähteä kahdestaan etsimään yösijaa vieraasta kaupungista. 

Lehmakin venaili Varanasin asemalla

Olimme aiemmin suunnitelleet matkustavamme New Jaipalgurista Darjeelingiin vanhalla tunnelmallisella höyryjunalla, mutta kahden reissuyön jälkeen emme jaksaneet herätä aikaisin aamulla junalippuja varailemaan. Päädyimme hyppäämään jeeppiin, joka veisi meidät Himalajan vuoristoon 2km korkeuteen, Darjeelingin kaupunkiin. Jo heti alkumatkasta olimme aivan fiiliksissä jylhistä ja vehreistä vuoristomaisemista. Junasta pois jääminen ei enää harmittanut, koska jeeppikuski ajoi yllättävän rauhallisesti, ja junarata kulki enimmäkseen autotien vieressä. Autolla pääsimme perille monta tuntia ennen hidasta junaa.  Perille päästyämme näimme upeat Himalajan lumihuippuiset vuoret kaupungin yllä. 

Jeeppimatkalla Darjeelingiin

Darjeeling

Hoyryjuna, jonka kyytiin ei ikina ehditty

Vietimme Darjeelingissa 2 yötä ja vain yhden kokonaisen päivän. Päivä kului leppoisasti kaupunkia ja vuoristomaisemia fiilistellen. Poikkesimme myös läheisellä Happy Valley- luomuteeplantaasilla. Plantaasin työntekijä esitteli meille paikkoja, ja yllätyimme siitä kuinka paljon yhteistä teetilalla on viinitilan kanssa. Teen laatuun vaikuttavat muun muassa maaperä ja ilmasto. Vihreä, valkoinen ja musta tee valmistetaan kaikki samasta teelehdestä, mutta eri vuodenaikaan. Eri teelajeja sai maistaa kupista ruokalusikalla. Arvokasta Happy Valleyn teetä valmistetaan vain vientiä varten.

Ira nauttii lampoisesta auringosta Happy Valleylla

Happy Valley Tea Estate

Jo ensimmäisenä iltana auringon laskiessa yllätyimme kuinka kylmä tuli! Kausi oli kuulemma tavallista kylmempi, ja teeplantaasillakin varauduttiin mahdollisiin talven lumisateisiin. Sisätiloissa ei ollut lämmityksiä, ei uunia eikä pattereita. Ravintoloissakin syötiin toppatakit päällä, ja silti ikkunat pidettiin auki koko ajan. Pilalle hemmotellut suomalaiset eivät osanneet odottaa, että hotellin sisällä täytyy pitää kaikki vaatteet päällä ja mennä vain pikaseen parin paksun peiton alle lämmittelemään. Ikävöitiin saunaa ja Suomen lämpimiä asuntoja! Majoituksemme respasta täytyi tilata erikseen lämmintä vettä peseytymistä varten. Kymmenen litran kuumavesiämpäri lähes jäisellä suihkunlattialla tuntui niissä olosuhteissa luksukselta.

Hot water bucket, eli luksusta jaisessa hotellihuoneessa

Ostoskatu Darjeelingissa

Darjeelingissa oli kiva käydä, mutta sieltä oli kiva myös lähteä. Päätimme suunnata kohti Nepalia heti kun oli viisumien puolesta mahdollista. Matkustimme 3 h jeepillä Siliguriin, josta hyppäsimme tunniksi rajalle menevään paikallisbussiin. Ylitimme Intian ja Nepalin rajan leppoisasti polkupyöräriksalla. 15 päivän viisumit saimme kätevästi rajalta.

Intian ja Nepalin rajalta

Vietimme eksoottisessa Intiassa yhteensä 44 päivää eli 6 viikkoa. Etelä-Intia tuli tutummaksi, sillä siellä reissasimme jopa 5 viikkoa. Pohjois-Intia jäi tällä kertaa lähinnä ohikulkumatkaksi ennen Nepalia. Intiaan voisi todellakin kuvitella matkustavansa uudelleen, sillä se on niin iso maa, että nähtävää on runsaasti, ja siitä jäi yllättävän positiiviset fiilikset. Reissaaminen oli erittäin halpaa ja helppoa. Ihmiset olivat ystävällisiä, auttavaisia ja moni puhui hyvää englantia. Jopa riksakuskilta sai rehellisen vastauksen, jos kysyi neuvoa suunnasta. Esim. pari vuotta sitten Vietnamissa riksakuskit kusettivat minkä ehtivät, jotta saisivat asiakkaan. Etelä-Intian ilmasto oli ihanan trooppinen. Oli suorastaan järkytys sen jälkeen, kun illat olivat pohjois-Intiassa niin kylmät. Parasta Intiassa oli ehdottomasti ruoka! Ikinä ei jäänyt syömättä ruokaa, minkä oli tilannut. 

Indian veg thali

Suvi ja Roy Varanasin pikkukujilla

Meidän Intian reissussa parasta oli: käsittämättömän laaja kasvisruokavalikoima, aterian kuin aterian päättävä masala chai, joogaminen Varkalassa, surffauksen kokeilu Kovalamissa, rantalomailu Goan Palolemissa, hengailu ja valokuvaaminen pyhissä kaupungeissa Hampissa ja Varanasissa, sekä ystävälliset ja helposti lähestyttävät intialaiset ihmiset. Intiassa oli helppoa elellä leveästi pikkurahalla. Erityisesti etelässä budjettimajoituksissa oli hyvä hintalaatusuhde. Huonoja puolia Intiassa oli ympäristön likaisuus ja roskaisuus sekä hyvin kaoottinen liikenne. Oli kurjaa joutua suunnittelmaan aikatauluja etukäteen, koska juna- ja lentoliput täytyi varata hyvissä reilusti etukäteen. Pyykinpesu oli Intian hintatasoon suhteutettuna hämmentävän kallista. Emme olisi uskoneet, että joutuisimme Intiassa nyrkkipyykille. Loppujen lopuksi Intiassa meille ei käynyt mitään, mistä meitä koti-Suomessa varoiteltiin: Meitä ei ryostetty, raiskattu, ahdisteltu, kusetettu (ainakaan niin että olisimme itse huomanneet), emmekä saaneet vatsatautia. :D 