Myanmar: Kalaw, Inle Lake ja Mandalay

Saavuimme Kalawiin iltapäivällä, ja buukkasimme trekin heti seuraavaksi aamuksi. Kalaw osoittautui kauniiksi ja viihtyisäksi pikkukyläksi. Mäntymetsien ohi kulkiessa unohtui hetkeksi, missä maassa onkaan. Kylä on 1300 metrin korkeudessa, joten ilmasto ei ollut enää trooppinen.

Kalawin keskustassa

Kalaw

Aamulla aloitimme n. 60 km vaelluksen kohti Inle-järveä kuuden hengen ryhmässä. 19-vuotiaalla oppaallamme oli kaksi "assistenttia" eli kaveriaan mukana matkassa. Kolmen päivän aikana tutustuttiin heidän lisäkseen Jenkeissä asuvaan liettualaiseen pariskuntaan, kiinalaiseen mimmiin ja ranskalaiseen kundiin. Ryhmä oli onneksi mukava, koska vietimme väkisinkin paljon aikaan yhdessä. Söimme aina yhdessä, ja nukuimme viereisillä pedeillä.

Meidan trekkiporukka

Kylan yhteiset saniteettitilat

Ensimmäisen yön nukuimme pienessä vuoristokylässä, ja toisen yön lähes autiossa munkkiluostarissa. Illalla kasin aikaan uni tuli nopeasti 20 kilsan kävelyn ja koko päivän ulkoilun jälkeen. Yö luostarissa oli inhottavan kylmä. Ikkuna ei pysynyt kiinni, ja seinän lautojen välistä puhalsi jääkylmää ilmaa. Patjaa ei ollut, ja vilttikin oli mitoitettu lyhyille paikallisille. Nukuin loppuyön pikku kippurassa ja pää peiton alla. Onneksi aamuisin ei tarvinnut herätä ennen seiskaa, joten 11 tunnin yöunet kyllä riittivät huonomminkin nukuttuina. Aamulla saimme vanhan munkin siunauksen reissullemme.

Ensimmaisen yon majapaikka

Kyla, jossa majoituimme

Maisemia matkan varrelta

Munkkiluostari, jossa majoituimme

Matkan varrella tormasimme vuoristoheimoon, jossa nainen saa itse valita puolisonsa. Mies ei saa kieltaytya, mutta vastapainoksi vaimon taytyy elattaa yksin koko perhe ja kasvattaa lapset. Mies saa nautiskella aviopaivista kotona laiskotellen.

Upeat maaseutumaisemat matkan varrella

Kuka nama kaikki syo? Meidan lautasillemme ei harmiksemme chilia juuri eksynyt.

Vaellus oli helppo verrattuna Nepalissa tehtyyn vaellukseen. Nepalin vaellus tuntui urheilulta, kun taas tämä oli enemmänkin leppoisaa hyötyliikuntaa. Maasto oli melko tasaista. Näimme lähinnä leppoisia maaseutumaisemia, ja pieniä kyliä. Luonnon keskellä käveleminen oli rentouttavaa. Oli mukava trekata kolme päivää Inle lakelle parin tunnin bussimatkan sijaan. Kävelyn jälkeen matka jatkui tunnin verran moottoriveneellä järven pohjois-osassa sijaitsevaan pikkukaupunkiin, josta löysimmekin helposti budjettiimme sopivan majoituksen. Majoitus oli vilkkaan kanaalin varrella ja oli mukava katsella kattoterassilta paikallista elämää aamupalalla ollessamme.

Vilkasta kaupankayntia kanaalilla

Mista aasialaiset saavat taman kaiken tasapainon?

Inle Lakella päivät kuluivat mukavan leppoisasti. Yhtenä päivänä kävelimme noin 10km lenkin läheiselle viinitilalle maistelemaan viinejä ja nauttimaan lämpöisestä päivästä. Illat ja aamut Inlellä ovat todella viileitä, joten päivän lämmöstä osaa kyllä nauttia. Neljän viinin maistelu ja iso viinilasillinen kustansi minulle vain n. 3 euroa. Kävelimme viinitilalta takaisin kauniita maaseutumaisemia ihaillen. Taajamissa tunnelma oli rento kuin kesämökillä, koivut vain olivat vaihtuneet bambupuihin. Pikkuteillä oli muutamia kioskeja ja ruokapaikkoja, joissa paikalliset pojat lauleskelivat ja soittelivat kitaraa. Myanmarissa suosituimmat poikien harrastukset taitavatkin katukuvan perusteella olla kitaran soittelu ja bambu-footbagin pompottelu ringissä. Parina päivänä vuokrasimme polkupyörät ja ajelimme päivässä noin 20km polkien läheisiin kyliin. Kävimme muun muassa kylpylässä rentoutumassa kuumilla lähteillä, sekä tsekkaamassa paikalliset festivaalit.

Red Mountains Wine Estate

Muutama lasi tuli maisteltua

Koko Inlen kohokohta oli pyöräily veden päälle rakennettuun kylään. Kylän laidalla oli pitkä laituri, josta pääsimme hyppäämään paikallisen tytön pienen soutuveneen kyytiin. Jokaisella perheellä on oma vene, koska soutaminen on ainut tapa liikkua kylässä. Maisemat olivat käsittämättömän upeita! Tuli jälleen sellainen WOU-elämys, että tätä varten mä matkustan maailman ääriin. Kylä oli täynnä ihania bungaloweja. Tunnelma kylässä oli rauhallinen, rento ja luonnonläheinen. Miksi meidän piti majoittua hotellissa keskellä kaupunkia, eikä rennossa bungalowissa järven yllä! Inle Lakella on ainoastaan mahdollista majoittua järven rannalla olevissa luksusbungaloweissa, joissa maksaa yö yli 100e.

Inle Lake

Perinteinen yhdella jalalla soutaminen vaatii tasapainoa

Add caption

 

 

Meidan tuleva kesamokki, Inle Lake

Inle Lakelta jatkoimme yöbussilla matkaamme Myanmarin reissun viimeiseen kohteeseen, Mandalayhin. Aaton aattona lähtee täältä kone Bangkokiin, josta jatkamme jouluksi Koh Changille biitsille makoilemaan. Yöbussi lähti kuudelta illalla, ja oli perillä kolmen maissa yöllä. Kuka nämä järjettömät bussiaikataulut päättää? Onneksi hotellit ovat ottaneet aikataulut huomioon, ja tarjoavat yleensä ensimmäisen puolikkaan yön ilmaiseksi.

Mandalay on miljoonan asukkaan kaupunki, ja liikenne on paljon kaoottisempaa verrattuna 6 miljoonan asukkaan Yangooniin. Mopot, riksat, pyörät, lavataksit ja autot ajelevat ympäriinsä tuoden mieleen perinteisen kaakkois-aasialaisen meiningin. Luimme jostain Mandalayn olevan moderni kaupunki, mutta en tiedä missä sen pitäisi näkyä. Maaseutu on täälläkin lähellä. Ostoskeskuksia ei ole, ja kaupoista suurin osa on pieniä kioskeja ja kännykkäkauppoja. Ostokset tehdään toreilla. Ihmiset pyykkäävät ja peseytyvät kaduilla. Hotelleja ja ravintoloita on todella vähän. Kultaisia pagodia on jokapuolella, ja munkit vaeltavat kaupungilla.

Paikallista maataloutta, Amarapuran kyla, Mandalay

Leppoisa lounasravintolamme pellon laidassa, Amarapura, Mandalay

Amarapura, Mandalay

Auringonlasku Mandalay Hillilla

Yksi monista Mandalay Hillin pagodoista

Munkit aamukierroksella, Mandalay

Myanmarilaiset ihmiset ovat olleet erittäin ystävällisiä, auttavaisia, rentoja ja huolettoman oloisia. Suurkaupungeissakin ohikulkija saattaa katsoa silmiin ja hymyillä. Toreilla useat asiakkaatkin tervehtivät meitä. Meidän reissusta on mahdotonta mainita yhtä kohokohtaa, koska kolmeen viikkoon on mahtunut niin paljon mukavia ja mielenkiintoisia hetkiä. Paikoista mieleenpainuvimmat olivat kuitenkin Chaung tha, Bagan ja Inle.

Inlen pyorareissulla tutustuimme mukavaan ikaiseeni nunnaoppilaaseen

Myanmarin ehdoton miinuspuoli on kuitenkin ruoka. Ruoka on täällä uskomattoman halpaa, mutta ei siitä paljoa viitsisi maksaakaan. Jo ensimmäisten päivien jälkeen olo oli turvonnut ja pöhöttynyt, koska lähes kaikki annokset olivat uppopaistettuja tai muuten vain uivat rasvassa. Mausteita ei ruuan valmistuksessa pahemmin käytetty. Toreilla myytiin kuvottavan makuista lisäainetta, joka trekkioppaamme mukaan onkin myanmarilaisen ruuan herkullisuuden salaisuus! Pikkuhiljaa opimme valitsemaan ruokapaikkamme siten, että saimme edes kohtuullisen terveellistä ruokaa. Parhaillaan saimme syödäksemme tuoreita salaatteja, paistettuja vihanneksia ja tuoretta kalaa. Mitään suuria makuelämyksiä eivät nämäkään ruuat kuitenkaan tuottaneet. Mandalayssa ylipäänsä ruokapaikan löytäminen oli niin kiven takana, ettei viitsinyt ryhtyä valikoivaksi. Täältä on ihana lähteä thaimaalaisten ihanien herkkupöytien ääreen!

Myanmarilaisen ruuan herkullisuuden salaisuus - iljettavaa paskaa!

Tuttu naky kaupunkikuvassa, allottavat Betel-kojut

Ihastuimme taysin makeisiin mini-mandariineihin, joita toivottavasti loytyy muistakin Aasian maista!