Lento Mandalaysta Bangkokiin saapui aatonaatto-iltapäivällä, ja matkustimme kentältä uima-allashotelliimme bussilla ja skytrainilla. Kaupungilla kulttuurishokki lävähti vasten kasvoja; Myanmarissa miljoonakaupunkien laitamilla liikuttiin hevos- ja härkävankkureilla, ja julkisina kulkuvälineinä toimivat polkupyöräriksat ja täyteen ahdetut lavataksit. Bangkokissa ihmisetkin näyttivät niin... normaaleilta! Olimme juuri tulleet maasta, jossa naiset ja miehet pukeutuvat samanlaiseen pitkään hameeseen, ja kulkevat sotamaalauksia muistuttavat aurinkorasvakuviot kasvoillaan. Vasta Myanmarista lähdettyämme tajusimme kunnolla, kuinka omalaatuisessa ja kiehtovassa maassa olimmekaan viettäneet viimeiset kolme viikkoa. Niin paljon kuin Myanmarista pidimmekin, osasimme kyllä antaa arvoa Bangkokin mahtavalle ruokatarjonnalle. Illallisen jälkiruoaksi maistuivat katukojusta napatut tuoreet ananaspalat ja vahva jääkahvi, vaikkei meille maistamisenkaan jälkeen ihan selvinnyt, sisälsikö "ice cappucino tea" kahvin lisäksi myös teetä...
Olimme Bangkokissa tällä kertaa vain yhden yön, ja aamulla hyppäsimme Ekkamain asemalta bussiin. Viiden tunnin bussimatka vei meidät suoraan satamaan, josta oli enää tunnin lauttamatka Koh Changille. Majoituimme reppureissaajien suosimalla Lonely beachilla. Vietimme jouluaatto-iltaa syömällä riisiä green curryn kera. Aatto-iltana bungalowikylän rantabaari järjesti isot beachpartyt, mutta jätimme bileet suosiolla väliin. Olimme nukkuneet pari viime yötä huonosti ja flunssa iski päälle. Musiikki oli niin kovalla, että bunga melkein tärisi basson voimasta. Bileet kuulostivat kyllä hyviltä. Heräsin jossain vaiheessa yötä ilotulituksiin, mutta muuten nukuimme yllättävänkin sikeästi kaiken sen metelin ympärillä...
 |
| Jouluaatto, Lonely Beach |
Joulupäivänä menimme tietysti biitsille, mutta ruuhkaisuus ja meluisuus alkoivat ärsyttää jo muutaman tunnin jälkeen. Ranta oli täynnä yötäpäivää kännissä olevia brittituristeja joulun vietossa, ja mietimmekin mitä ihmettä me täällä oikein teemme! Lonely beach olisi varmasti ollut ihan jees ranta vähän vähemmän hektisenä ajankohtana, mutta nyt näimme parhaaksi paeta mahdollisimman nopeasti läheiselle pienelle koh Makin saarelle.
Koh Mak osoittautui aivan ihanaksi. Saarta ei oltu onneksi täyteen rakennettu, ja sieltä löytyikin helposti autiota rantapätkiä, joissa saimme maata auringossa ihan rauhassa. Välillä meidät saattoi ohittaa toinen pariskunta tai lapsiperhe. Ranta oli pitkä ja melko kapea, joten löytäessään aution rantapätkän ei edes huomannut palmupuskien takana lähellä olevaa resorttia. Saari oli todella rauhallinen. Harvinaista, että Thaimaasta löytyy vielä rauhallisia saaria. Koh Makilla viikko kului kuin siivillä pelkästään rannalla makoillen ja herkullisesta thaikkuruuasta ja tuoreista hedelmistä nauttien.
 |
| Ilmainen kajakki oli kayda kalliksi, kun nousuvesi vei kajakin yon aikana! Oltiin jatetty se liian lahelle rantaa. Kalastajat etsivat sita merelta seuraavana paivana, ja onneksi loysivat sen. |
 |
| Melomista upeissa maisemissa |
 |
| Joka paiva viihteella |
Heti Bangkokista Koh Changille saapuessamme yllätyimme guest housejen ja ravintoloiden tylystä ja välinpitämättömän oloisesta henkilökunnasta. Sama meno jatkui aluksi myös koh Makilla. Olivatko kaikki niin kyllästyneitä turisteihin ylituristisoituneessa Thaimaassa, vai olivatko työntekijät stressaantuneita joulun ja uudenvuoden sesongista? Vai oltiinko meidät vain hemmoteltu pilalle superystävällisessä ja -vieraanvaraisessa Myanmarissa? Meidät häädettiin Koh Makilla ensimmäisestä bungalowistamme kolmen yön jälkeen, koska emme halunneet maksaa 9 euron yömme lisäksi lähes 40 euron lisähintaa uudenvuoden aatosta. Olimme kulkeneet rantaviivaa pitkin jo jonkin aikaa kysellen uutta majoitusta, kunnes eräässä rantabaarissa törmäsimme tonttulakkipäiseen nuoreen jäbään, joka jäätelötuuttia syödessään esitteli meille omaa parin kilometrin päässä olevaa bungalowikyläänsä. Ensimmäinen oikeasti mukava ja aito ihminen koko saaristossa! Buukkasimme majoituksen siltä istumalta. Uudessa majoituksessamme kaikki ihmiset olivat niin käsittämättömän mukavia, että tuntui kuin olisimme siirtyneet kokonaan toiseen todellisuuteen.
Vuosi vaihtui uuden bungalowikylämme rennossa rantabaarissa. Herkuttelimme tuoreella grillatulla kalalla, riisillä, tofu green currylla ja tuoreilla hedelmillä. Juomaksi valittiin bisset, jotka olivatkin koko reissun ensimmäiset. Kylmä Chang maistui kyllä erittäin hyvälle. 3kk reissun aikana ei ole tehnyt mieli lainkaan alkoholia, koska on ollut niin rentoa muutenkin. Mieluummin olemme valinneet juomaksi vettä tai teetä, hedelmäshaken tai jopa kookospähkinän. Myanmarin viinitilalla maistelin viinejä, mutta se oli vain maistelua.Toisaalta en Suomessakaan käytä alkoholia kovin usein, niin miksi täälläkään. Seuraavaksi tulee varmasti biletettyä Indonesiassa, kun Aino ja Tytti liittyy meidän seuraan, ja juhlitaan myös Suvin ja Ainon synttäreitä! Rantabaarissa oli illalla meidän lisäksemme vain muutama pariskunta. Katselimme rennosti lattiatyynyillä makoillen ilotulituksia meren yllä. Puolen yön jälkeen musiikki meni kovemmalle, ja baari täyttyi myös paikallisista nuorista.
 |
| Happy New Year! |
Matka Bangkokiin alkoi kaahailevalla pikavenekyydillä ja jatkui onneksi yllättävän rauhallisella minibussilla. Bangkokissa pääsimme kätevästi skytrainilla ja metrolla suoraan rautatieasemalle, josta ostimme halvimman luokan liput Etelä-Thaimaahan Trangin kaupunkiin. Matka meni mukavasti, sillä puolityhjässä vaunussa oli helppo vallata itselleen kokonainen penkkirivi sängyksi. Junamatka kesti reilu 16 tuntia ja maksoi n. 6e/hlö.
 |
| Herkkujaakahvit jalkkariksi, Bangkok Railway Station |
Trangissa ostimme minibussi- ja veneliput pienelle Koh Mukin saarelle. Alle parin tunnin matka maksoi saman verran kuin koko edellisen yön kestänyt junamatka. Thaimaassa venelipuilla osataan rahastaa. Esimerkiksi parin tunnin laivakyyti Koh Changilta Koh Makille maksoi 10e ja nopeampi pikavenekyyti olisi ollut 20e. Valitsimme tietysti halvemman vaihtoehdon, ja kyyti oli erittäin leppoisa.
Kaipasimme kovasti etelän kuumaan tropiikkiin Itä-Thaimaan viileiden iltojen jälkeen, ja olimme lukeneet koh Mukin olevan pieni ja rento saari, jossa on vielä suhteellisen vähän turisteja. Kiinnostuimme myös saarella olevasta telttailumahdollisuudesta. Meitä alunperin kiinnostanut ranta, Farang Beach, jossa telttamajoitusta oli ainakin joskus ollut, paljastuikin vilkkaaksi pakettimatkaajien paratiisiksi kalliine rantabaareineen ja uima-allasresortteineen. Onneksi löysimme juuri meille sopivan bambu-hutin keskeltä pientä kalastajakylää, vain lyhyen kävelymatkan päästä rauhalliselta ja valkohiekkaiselta Sivalai Beachilta.
 |
| Mook Anda Resort |
 |
| Meidan kamppa |
 |
| Mook Anda Resort, maisemat bungalowin terdelta |
Jumahdimme tälle ihanan rauhalliselle saarelle 10 päiväksi! Lähdimme, kun rahat loppuivat, sillä saarella ei ollut pankkiautomaattia. Päivät kuluivat Intiasta ostetuissa riippumatoissa laiskotellen, ja biitsillä löhöten. Hyvää vastapainoa makoilulle olivat päivittäiset juoksulenkit rannalla, joko auringon nousun tai -laskun aikaan. Yksi koko reissun parhaita puolia onkin se, kun on aikaa kuunnella omaa kehoaan. Voi mennä nukkumaa kun väsyttää, ja herätä kun on virkeä. On ihana tunne herätä auringonnousuun ilman kellonsoittoa.
 |
| Sivalai Beach |
 |
| Sivalai Beach |
 |
| Kevytta jumppaa |
 |
| Maisemat aamulenkille lahtiessa |
Koh Muk on mukavan pieni saari, jossa voi kävellä joka paikkaan. Paikalliset ajelee kyllä skoottereilla parinkin kilsan matkat, ja tarjoaa kyytejä myös turisteille. Etäisyydet ovat enemmänkin lyhyitä pyörämatkoja, mutta lapsetkin ajelee kolme päällä skoottereilla! Autoja ei saarella ole näkynyt. Kylässä tunnelma on ihanan rento ja huoleton. Turismi on positiivisella tavalla lapsen kengissä; ihmiset ovat aitoja ja ystävällisiä, eikä joka asiasta osata rahastaa.
 |
| Kylalla |
 |
| Fisut skootterin kyytiin |
 |
| Iran ja kaikkien kylalaisten jokapaivainen vakkaripaikka |
 |
| Jalkkariksi riisia kera mangon ja kookosmaidon |
Thaimaassa vietetyt kolme viikkoa olivat aivan ihanan rentouttavat, kunnon lomailua tässä pitkän reissaamisen keskellä. Teki hyvää olla pitkiä aikoja paikoillaan, ettei koko ajan ole pakkaamassa rinkkaa ja liikkumassa nähtävyydeltä toiselle kuten Myanmarissa teimme. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa rannalle. Nyt seuraavaksi suunta Malesiaan, Penangiin hankkimaan Indonesian viisumit ja kaupungille hengailemaan. Eli uusi maa ja valuutta jälleen!
Ei kommentteja: