Meidän kuuden viikon mittainen Meksikon reissu huipentui viikonloppuun Mexico Cityssä. Hektinen pääkaupunki oli juuri sopiva viimeiseksi stopiksi, sillä täältä löytyi juuri sitä kaikkea mitä haluttiin vielä viimeisen kerran kokea Meksikosta, ja lisäksi tietenkin vielä paljon uutta.
Kartalta oli aluksi vaikea hahmottaa, miten iso maa Meksiko todella on. Matkakohteena Meksiko on todella monipuolinen, ja täältä löytyy taatusti jokaiselle jotakin. Pyrittiinkin löytämään meidän reitin varrelle sopiva setti erilaisia kohteita. Meidän reittimme kulki Cancunin lentoasemalta Tulumiin. Sieltä kauniiseen Meridan pikkukaupunkiin ja Chichen Itzaan. Tulumista matka jatkui Palenquen kautta San Cristobaliin. San Cristobalista koukattiin reiluksi pariksi viikoksi Guatemalan puolelle, jonka jälkeen Meksikon reissu jatkui Oaxacan rannikolle. Oaxacasta suunnattiin lopuksi Mexico Cityyn.
 |
| Tulum |
 |
| Tulum |
 |
| Tulum |
 |
| Tulum |
 |
| Merida |
Kaikki matkat kuljettiin busseilla, paitsi matkalla San Cristobalista Guatemalan Panajacheliin sorruttiin shuttle-kuljetukseen. Bussit olivat miellyttävä tapa matkustaa, vaikka niistä kertyikin lopulta yllättävän suuri menoerä. Esimerkiksi yöbussi Puerto Escondidosta maksoi yli 50 euroa. Siihen hintaan tuon matkan olisi varmaan taittanut jo lentäenkin, mutta me ei jo ihan periaatteesta lennetä noin lyhyitä matkoja. Monesti busseissa oli sekä halpis- että luxusvaihtoehtoja, mutta halvempia bussiyhtiöitä käyttäen matkat saattoivat välillä venyä ihan naurettavan pitkiksi. Me valittiin halvempia ja kalliimpia bussiyhtiöitä ihan sen mukaan, mikä milloinkin tuntui järkevämmältä diililtä. Toinen vähän yllättävä menoerä oli maahan saapumis- ja maastapoistumismaksut. Me jouduttiin maksamaan noin 20 euron maksu/henkilö Guatemalan rajoilla molempiin suuntiin. Maksu ilmeisesti kuuluu yleensä lentolipun hintaan, ja rajalla maksun olisi voinut välttää, jos lentolipussa olisi sattunut lukemaan, että maksu on jo maksettu. Käytännössä sitä ei lentolipussa kuitenkaan yleensä lue. Korruption makua kyllä, mutta eipä auttanut kuin kaivella lompakkoa.
Rantaelämää vietettiin sekä Karibianmeren äärellä Tulumissa että Tyynenmeren rannikolla Oaxacassa. Vaikka molemmat paikat olivatkin omalla tavallaan nuorekkaita ja hipahtavia sekä kivasti syrjässä massaresorteista, ne olivat silti tosi erilaisia. Tulum oli todella trendikäs paikka Instagram-kelpoisine vegaanikahviloineen, joiden huikeista valikoimista mekin nautittiin mielellään Kuuban rajatumpien safkavaihtoehtojen jälkeen. Tyylikkäissä rantaravintoloissa soi hillitty tekno. Oaxacassa meno oli taas moninpuolin rennompaa. Rannoilla näkyi jos jonkinlaista porukkaa, ja Zipoliten rannalla joogaamaankin saattoi trikoiden puuttuessa lähteä vaikkapa aatamin asussa. Tulumissa Karibianmeri kimalteli ihan överin turkoosina, ja rannat näyttivät juuri sellaisilta kliseisen upeilta trooppisilta postikorttirannoilta. Oaxacassa maisema oli paljon karumpaa ja jylhempää jyrkkine kallioineen ja kaktuksineen. Tulumissa melkein kaikki oli tuplasti tai triplasti kalliimpaa, kun taas Oaxacassa hintoja ei tarvinut juuri miettiä.
 |
| Zipolite, Oaxaca |
 |
| Punta Cometa, Mazunte, Oaxaca |
 |
| Punta Cometa, Mazunte, Oaxaca |
 |
| Punta Cometa, Mazunte, Oaxaca |
 |
| Punta Cometa, Mazunte, Oaxaca |
Rantojen lisäksi käytiin tsekkaamassa kolmet eri Maya-rauniot: Tulumin rauniot, Chichen Itza, sekä Palenquen rauniot. Vaikka näyttävimmät rakennukset löytyivätkin Chitzen Itzasta, tykättiin kovasti Tulumin rantamaisemasta pilkottavista rauniosta, sekä mystisestä sademetsän ympäröimästä Palenquen rauniokaupungista.
Palenquen sisämaakaupungissa tuskasteltiin hellettä, kun taas San Christobalin vuoristokylän yössä hytistiin kylmästä. Tulumissa koettiin kovia trooppisia sateita, ja Oaxacan rannikoilla puolestaan oli kuivaa kuin aavikolla.
 |
| Palenque |
 |
| Palenque |
 |
| Palenque |
Meksikon turvallisuustilanne mietitytti meitä etukäteen. Vuonna 2017 henkirikoksia tilastoitiin maassa ennätysmäinen määrä. Uutisissa povattiin Cancunin suositun rantakaupungin muuttumista Meksikon uudeksi murhapääkaupungiksi väkivaltaista mainetta keränneen Acapulcon rinnalle. Molempien kaupunkien ohi ajettiin, mutta eipä jääty hengailemaan. Vaikka etukäteen jännitti, Meksiko ei näin matkailijan näkökulmasta vaikuttanut esimerkiksi Costa Ricaa vaarallisemmalta kohteelta. Totta kai tiettyjä osavaltioita kannattaa välttää kokonaan, ja paikallisuutisia on hyvä vähän lueskella. Maalaisjärjellä pärjää kuitenkin varmasti pitkälle. Cancunin heikentyneen turvallisuustilanteen huomasi Tulumin alueen runsaista poliisipartioista. Olihan se vähän erikoinen fiilis viettää rentoa päivää rannalla, kun ohi kulkee poliiseja luotiliiveissä ja konekiväärit tanassa. Aseellista vartiointia ja erilaisia tarkastuksia näkyi muutenkin aika paljon, esimerkiksi bussiasemilla. Aluksi me suunniteltiin matkustavamme bussilla Meksikon läpi Jenkkeihin, mutta päädyttiin kuitenkin lopulta lentämään Mexico Citystä Las Vegasiin. Päätös lentomatkasta oli lopulta varmaan ihan järkevä. Sen lisäksi, että matka olisi ollut tosi pitkä, reitti olisi myös kulkenut juuri niiden turvallisuustilanteeltaan heikoimpien osavaltioiden läpi.
Meidän viikonloppu Mexico Cityssä oli ihan huippu. Kaupunki ei ollut yhtään niin vaikeasti lähestyttävä ja turvattoman tuntuinen, kuin oltiin aluksi ajateltu. Vaikka laajalle levittäytynyt pääkaupunki onkin yksi maailman suurimmista kaupungeista, myös ihan kävellen ehti näkemään ja kokemaan tarpeeksi yhden viikonlopun tarpeisiin. Mexico City oli kiehtova ja uniikin oloinen kaupunki, jonka tunnelma vaihteli eurooppalaistyylisestä kaupunkikuvasta vilkkaana kuhiseviin ostoshelvetteihin, jotka eivät Kiinalle kalvenneet. Katukojuissa tuoksui herkullinen meksikolainen ruoka, ja mekin löydettiin viimein pienen metsästyksen jälkeen ne ihan täydelliset vegaanitacot. Pääkaupunki on tunnettu huikeasta museovalikoimastaan, ja me ehdittiin käydä tsekkaamassa Memory and Tolerance -museon todella loistava HBTLQ-aiheinen tilapäisnäyttely. Museossa vierailu oli ihan loistavaa kielikylpyä meille, koska näyttely oli tietenkin pelkästään espanjaksi.
 |
| El Moro Churreria |
 |
| Por Siempre Vegana Taqueria, Mexico City |
 |
| Mexico City |
 |
| Centro Historico, Mexico City |
 |
| Centro Historico, Mexico City |
 |
| Centro Historico, Mexico City |
Mexico City tuntui olevan gay friendly -tasoltaan ihan Espanjan luokkaa. Kaupungilla oli aistittavissa ihan mieletön vapauden ja suvaitsevaisuuden fiilis. Pussailevat poikaparit tuntuivat olevan kaupungilla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Me lähdettiinkin tutustumaan paikalliseen yöelämään Zona Rosaksi kutsutulle homoalueelle. Zona Rosalla yöelämä oli erittäin vilkas, ja meidän saapuessa mestoille perjantaina iltayhdeksän pintaan täpötäydet baarit notkuivat jo liitoksistaan. Monet baarit varmistivat menon railakkuuden myymällä bisset ja muut juomat tuhteina paketteina, ja meillä olikin vähän hankaluuksia saada tilattua vain kaksi bisseä kerrallaan esimerkiksi viiden sijaan. Lauantaina oli pakko ottaa jo iisimmin, koska seuraavana aamuna oli herättävä kukonlaulun aikaan Las Vegasin lennolle.
 |
| Museo memoria y tolerancia, Mexico City |
 |
| Calle Amberes, Zona Rosa, Mexico City |
 |
| Calle Amberes, Zona Rosa, Mexico City |
 |
| Zona Rosa, Mexico City |
Meksikoon tullaan varmasti palaamaan vielä uudestaankin, koska niin paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta.
Samanlaisia fiiliksiä Meksikosta, vaikka en olekaan siellä reissannut kuin Cancunista rannikkoa pitkin Chetumaliin, sekä Mexico Cityssä. Mexico City on mielestäni tyypillinen "piilovaarallinen" lattarikaupunki: kaikki näyttää tosi seesteiseltä ja ihan jopa turvalliselta, mutta väkivaltainenkin selkkaus tai vähintään näpistys voi tapahtua ihan yllättäen ja tulla puskista. Pelkäämään siellä ei kyllä silti joudu, kun välttää pimeän tullen tietyt alueet ja päivälläkin käyttää järkeä mm. taksien kanssa. Mulla on meksikolaisia kavereita, ja tuli oltua yöelämässä Mexico Cityssä, aika kännissäkin jos rehellisiä ollaan, eikä ollut mitenkään uhattu olo missään vaiheessa. Mutta kuten sanottua, tilanteet tapahtuu yllättäen ja nopeasti monissa lattarikaupungeissa - ainakin mitä lattariystäviäni on uskominen.
VastaaPoistaKolumbialaisilla on sanonta, mikä onkin sinulle nyt hyvää kielikylpyä myös: no dar papaya - sillä tarkoitetaan papaijan panttaamisen sijaan sitä, että ei pidä asettaa itseään sellaiseen asemaan tai tilanteesen, jossa voi joutua ongelmiin tai kärsiä. Varmaan vähän kuin maalaisjärki suomeksi :D Mutta, olen huomannut myös sen, että maalaisjärjen käyttäminen/no dar papaya tarkoittaa lattarimaissa hiukan eri asiaa kuin Suomessa. Tai siis, se guardi on ihan erilainen perusolemus lattareilla, kuin vaikka skandinaaveilla, koska kyllähän täällä voi jättää vaikka kännykän ravintolan pöytään merkiksi, että aiot istua siihen myöhemmin. Lattarit tuskin tekisivät samaa :) Ihanaa, että teillä oli monipuolinen ja onnistunut Meksikon reissu!
http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/
Kiitos kommentista! Joo, on varmasti ihan totta, että Meksikossa voi sattua vaikka mitä ihan yllättäin. Oli kuitenkin kiva huomata, ettei kaupungilla liikkuessa ollut mitään jatkuvaa vaaran tuntua lomaa pilaamassa..vaikka vaara saattaisi kulman takana vaaniakin.
PoistaKiva eksyä tänne lukemaan tarinoita samoista paikoista joissa itsekin reissasin ja asuin yhteensä 8 kk vuonna 2015. Palenque ja Bacalar/Chetumal tulivat tutuiksi asuinpaikkoina kuin myös Oaxacan rannat, pääkaupungin yöelämä sekä Quintana Roo. Guatemalassakin vietin muutaman viikon matkaan tarttuneen meksikolaismieheni kanssa :) Täytyypä tutustua paremmin blogiisi!
VastaaPoista