Bright Angel's Trail - Vaeltamassa Grand Canyonilla

huhtikuuta 15, 2018

Meidän road trip alkoi reissulla Las Vegasista Arizonaan, Grand Canyon National Parkin huikeisiin maisemiin. 


Auto haettiin alle Las Vegasin lentokentältä, eikä suunnistaminen tulevan yömme majapaikkaan Ash Forkiin alkanut ihan kommelluksitta. Huomattiin vasta vuokraamoon lähtiessä, ettei meidän Vegasista ostamamme prepaid-liittymän netti toimi ollenkaan. Eipä netin tosin kuulunutkaan toimia välittömästi sim-kortin asentamisen jälkeen, kuten meille myöhemmin sen pienen präntin lukemisen jälkeen selvisikin. Lopulta Google Mapsin navigaattorin sai toimimaan ihan moitteettomasti ilman nettiäkin, kunhan reitin latasi ensin valmiiksi tienvarsikuppilan wifissä. Lopulta matka Las Vegasista Ash Forkiin kesti nelisen tuntia.

Yleisempi valinta Gran Canyonin lähettyvillä majoittumiseen olisi ollut Flagstaff tai Williams. Ash Fork valikoitui meidän tukikohdaksemme, koska kylä oli miellyttävämmän ajomatkan päässä Las Vegasista ja silti vain reilun tunnin matkan päässä itse kansallispuistosta. Taisipa tästä tuppukylästä motellikin irrota hieman naapurikaupunkeja huokeampaan hintaan.

Meidän reissu ajoittui maaliskuun puoleenväliin, ja lopputalveen sijoittuvassa ajankohdassa oli sekä hyvät että huonot puolensa. Huippusesongin ulkopuolella muita turreja olisi liikkeellä oletettavasti vähemmän, mikä olisi luonnonrauhaa kaipaaville haikkaajille hyvä asia. Toisaalta taas huomattavasti vähemmän turistinen North Rim on talvisesongilla kokonaan suljettu, joten meidän oli pakko valita vaelluskohteeksemme puiston suosituin alue ja vuoden ympäri vierailtavissa oleva South Rim. Melkeinpä 90 prosenttia puiston miljoonista vuosittaista kävijöistä valitsee kohteekseen juurikin South Rimin.

Myös sää mietitytti meitä etukäteen; Grand Canyonilla maaliskuu lasketaan vielä talvikuukaudeksi, eikä meillä ollut tuulitakkia lämpimämpää varustetta mukana. Vielä muutamaa viikkoa ennen reissua säätiedotukset näyttivät alueelle reiluja pakkaslukemia. Vaikka keväällä sää lämpeneekin usein nopeasti, ei silti oikein tiedetty millaiseen ilmaan olisi syytä varautua. Kevään korvilla riskinä olivat myös sateet ja sankat sumut, jotka saattaisivat sumentaa tai peittää kokonaan näkyvyyden kanjoniin.




Automatka kansallispuistoon sujui vaivattomasti; 30 dollarin hintaisen lipun sai portilta jonottamatta, eikä parkkipaikasta tarvinnut riidellä. Pääsymaksu on autokohtainen, ja on voimassa seitsemän päivää. Autolla pääsi ajamaan suoraan vaellusreitin aloituspisteeseen. Ira saikin tsekata käsijarrun kahteen kertaan parkkiruudun ollessa vain metrin päässä pudotuksesta yhteen maailman suurimmista kanjoneista. Tässä saatiinkin jo heti ensimakua puiston uskomattoman majesteettisista maisemista!


Bright Angel's Trail on huikea vaellureitti, joka johdattaa vaeltajan kanjonin sisään ja aina sen pohjalle asti. Matkaa syvän kanjonin pohjalle ja takaisin ei suositella tehtäväksi yhden päivän aikana, ja etenkin kesähelteillä moinen puristus voi käydä kohtalokkaaksi. Sinne ja takaisin -tyyppisellä reitillä vaelluksen voi kuitenkin räätälöidä helposti haluamansa pituiseksi. Reitin alkupätkä sopii koko perheelle, ja reippaammat voivat jatkaa syvemmälle kanjonin uumeniin maisemia ihailemaan. 

Korkeuserot reitillä olivat isoja, ja alempana ollessamme reitin alkupää näkyi ylhäällä vain pienenä pisteenä. Yllätyttiin kuitenkin siitä, miten loivaa reittiä pitkin kanjoniin laskeuduttiin. Me oltiin varauduttu rankempaan kiipeämiseen. Kansallispuiston omassa esitteessä reitin kuvailtiin olevan very hard. Me käännyttiin takaisin reitin puolessa välissä, 3 Miles Rest Housen kohdalla. Vaellukseen kului viitisen tuntia.

Turha varmaan mainitakaan, että maisemat reitin varrella olivat kerrassaan upeat! Vaikka Grand Canyon on varmasti kaikille tuttu valokuvista, fiilis oli ihan mieletön jylhän kanjonimaiseman avautuessa ympärillä. Silmänkantamattomiin jatkuvan kanjonin uumenissa itsensä tunsi aika pieneksi. Vaeltamalla maisemista sai huomattavasti enemmän irti, kuin pelkällä näköalapisteellä piipahtamalla.




Reitillä ei ollut autiota, mutta ei toisaalta mitään suurta väentungostokaan. Kuten monilla muillakin suosittujen kohteiden vaelluspoluilla, porukka harveni sitä myötä mitä pidemmälle käveltiin. 

Sään suhteen meidän pelot osoittautuivat aiheettomiksi. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja ulkoilusää oli mitä mainioin. Kanjoniin laskeutuessa vaellusreitti tuntui kulkevan ikään kuin "väärinpäin", koska useimmitenhan ennen alastuloa täytyisi kiivetä johonkin ylös. Ylhäällä reitin alkupäässä oli vielä jonkin verran lunta, mutta tuulitakki riitti hyvin lämmikkeeksi. Polun alkupätkä oli vielä aamupäivästä pahasti jäässä, ja askeliaan saikin katsoa todella tarkkaan. Polun reunalla kuumotteli suora pudotus toista kilometriä syvään kanjoniin. Ilma lämpeni sitä mukaa, mitä alemmas laskeuduttiin. Lopulta hikoiltiin jo pelkät urheilutopit päällä. Ehkä lopputalven sää ei sittenkään ollut huono vaihtoehto keskikesän tappohelteisiin verrattuna.




Vaelluksen jälkeen meillä oli vielä aikaa ajella muutamalle läheiselle näköalapisteelle. Pian lähdettiinkin jo ajelemaan motelliamme kohden väsyneinä, mutta tyytyväisinä päivän saldoon. Nämä maisemat tultaisiin muistamaan vielä pitkään!


4 kommenttia:

  1. On kyllä mielettömiä maisemia! Itekin varmaan valitsisin tuommoisen rauhallisemman ja viileämmän ajankohdan, kuulosti ainakin hyvältä ratkaisulta 👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Off-sesongilla matkustamisessa on tietysti omat riskinsä mutta usein se myös kannattaa :)

      Poista
  2. Hienoja kuvia ja maisemia :) Voi vain kuvitella miltä korkeuserot oikeasti paikan päällä näyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!:) Kuvat eivät tosiaan pysty välittämään tuon paikan fiilistä, vaan se on koettava itse..

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.