Kuinka paljon on 50 maata?

Käytyjen maiden laskeminen on turhaa ja turhamaista puuhaa, eikä lukumäärällä ole oikeasti mitään väliä. Laskettiin silti. Tottakai se kuitenkin kiinnostaa. 

Käytyjen maiden määrä on vain yksi mittari, jolla omaa matkailuhistoriaa voi mitata. Jos sitä nyt ylipäänsä jotenkin täytyy mitata. 






Liiallinen innokkuus maabongailuun voisi johtaa siihen, että eri maita tulisi kierrettyä liian kiivaalla tahdilla, keskittymättä tarpeeksi syvällisesti lopulta yhtään mihinkään. Koko hommasta tulisi helposti pelkkää stressaavaa suorittamista - me puhutaan tässä nyt ihan vain omasta puolestamme, mitenkään muiden matkustustyylejä arvostelematta. Meille sopii stressitön ja kohtuullisen rauhallinen matkustustyyli. Pakko myöntää, että onhan sitä välillä tullut kiusaus lähteä pistäytymään esimerkiksi kaikissa mahdollisissa reisssukohteen naapurimaissa, ihan vain jotta voisi sanoa siellä käyneensä. Energiaa, aikaa ja mielenkiintoa ei kuitenkaan riitä aina kaikkeen, ja yleensä tällaiset maiden suorittamisreissut ovatkin jääneet pois ihan itsestään.



Meidän mielestä on ihailtavaa, miten jotkut jaksavat ja pystyvät perehtymään matkustamiinsa maihin todella syvällisesti - opettelemaan kieltä ja kulttuuria, tutustumaan paikallisiin, viettämässä aikaa turhia kiirehtimättä. Myös tietyssä maassa asumalla saa tietysti aivan erilaista perspektiiviä paikalliseen elämänmenoon, kuin pelkästään pelkästään turistin näkökulmasta on mahdollista saada.

Me itse sijoitutaan matkailijoina ehkä johonkin näiden kahden matkustustavan puolivälin tienoille. Meillä on jatkuva halu nähdä lisää ja käydä uusissa paikoissa. Me saatetaan kuitenkin helposti viettää uudessa maassa vaikkapa kuukauden päivät - se on paljon kiivastahtiselle reissaajalle, mutta todelliselle perehtyjälle ei varmasti riittäisi alkuunkaan. Samassa ajassa toinen kiertäisi kourallisen maita, kun taas toinen alkaisi vasta päästä alkuun. Me ollaan vietetty reissun päällä pitkiä aikoja kerrallaan, ja samassa ajassa olisi varmasti ehtinyt pistäytymään vaikkapa sadassa eri maassa. Toisaalta, me ei olla myöskään vietetty missään maassa niin pitkiä aikoja, että voitaisiin itseämme minkään maan asiantuntijoiksi kutsua. Uusien paikkojen näkeminen koukuttaa, mutta toisaalta olisi kiva ehtiä käymään myös vanhoissa lempipaikoissa uudelleen. Ainakin Thaimaassa ja Intiassa me ollaan onnistuttu käymään yli kahteen kertaan, mutta usein tuntuu, ettei aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Ja toisaalta, eihän kaikissa maissa tarvitse reissata samalla tavalla - jossain kaupungissa riittää pidennetty viikonloppu, kun taas johonkin maahan on kiva eksyä kuukausiksi. Ei tässä tietenkään tarvitse mitään omaa puoltaan valita. Nyt on meidän ensimmäinen kerta, kun me ollaan asetuttu ulkomaille asumaan.



Iralle tuli 50 maata täyteen joskus viime talvena, kun taas Suvin maa numero 50 on nykyinen asuinmaamme Malta. Miltä 50 maan rajapyykin saavuttaminen sitten tuntui? Eipä oikein miltään. Vielä jonkin aikaa sitten 50 maata kuulosti melko suurelta lukemalta, kun taas nykyään tuntuu, ettei me olla käyty vielä oikeastaan missään. Nälkä kasvaa syödessä, näin kai se on nähtävä. 

Ja vastaus otsikon kysymykseen: Vaikea sanoa. Toisaalta, ei sillä ole myöskään mitään merkitystä. 

Tämän postauksen valokuvat ovat otettu viime tammikuussa Kuubassa.

2 kommenttia:

  1. Löysin bloginne juuri ja sen lukeminen ei paljon helpota omaa kaukokaipuuta, joka vaan pahenee talvea kohti mentäessä. Saanko udella millaisia hommia olette tehneet Suomessa, jotta olette voineet matkustaa? Ei ole pakko vastata :) Itse kirjoitin monen monta määräaikaista työsopparia ennen vakituista ja nyt taas tuntuu, että oon "loukussa" kurjassa työssä. Vuosiloman määrä ei päätä huimaa ja palkatonta on lähes mahdotonta saada henkilökunnan vähäisen määrän takia. Irtisanoutuminen on käynyt mielessä, mutta tyhjän päälle en uskalla heittäytyä. Oon matkustellut todella vähän ja välillä hirvittää miettiä, että tälläisellä tahdilla en kerkeä elämäni aikana käydä puolissakaan niissä paikoissa missä haluaisin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kiva, jos ollaan onnistuttu inspiroimaan sinua. Suvi teki Suomessa töitä tarjoilijana lähinnä keikkatyöpohjalta. Ira on ollut useamman vuoden samalla työnantajalla pelinhoitajana kasinolla. Sopimukset ovat vaihdelleet määräaikaisesta vakituiseen, mutta käytännössä työnantaja on aina tiennyt että tulemme tod näk lopettamaan työt talveksi ja se on ollut heille ok. Tällainen ei tietenkään onnistu läheskään kaikissa ammateissa. Ollaankin varmaan ajauduttu tekemään sellaisia töitä,jotka mahdollistavat reissaamisen. Toivottavasti keksit jonkin ratkaisun reissukuumeen lievittämiseksi. :)

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.