Viikoloppu Gozolla osa 2 - vaeltamista upeissa maisemissa

Lumoavalle Gozon saarelle on todella vaivatonta lähteä lomailemaan Maltan saarelta, ja Gozolla on helppo päästä huolettomaan lomafiilikseen -  ainoastaan parinkymmenen minuutin lauttamatkan päässä matkalaista odottaa kovin erilainen tunnelma. 14 kilometriä pitkä ja 7 kilometriä leveä saari on enimmäkseen rauhallista maaseutua, ja kaupunkien kadut ovat jopa hämmästyttävän hiljaisia. Kaikkea tätä ympäröi tietysti joka suunnassa sinisenä ja turkoosina kimmeltävä meri sekä jylhä rannikko korkeine kallionkielekkeineen ja näyttävine rantoineen. 

Me vietettiin viikonloppu Gozolla kesäkuussa, ja upeasta reissusta huolimatta - tai ehkä pikemminkin siitä johtuen - meitä vähän jännitti, kuinka paljon tällä pikkuisella saarella voisi vielä olla annettavaa. Pelko ei olisi voinut olla enää yhtään vähempää turha. 

Meidän reissu koostui edellisestä vierailusta tuttuun tapaan enimmäkseen upeiden maisemien ihailusta jalkapatikalla. Koska aurinko laskee tähän aikaan vuodesta jo viideltä, aikaa jäi kuitenkin vallan mainiosti myös pitkille illoille paikallisen viinilasillisen ääressä.

Jos Gozon saareen haluaa tutustua jalkapatikalla tai julkisilla kulkuneuvoilla liikkuen ja nähdä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, me suositellaan varaamaan majapaikka saaren keskellä sijaitsevasta pääkaupungista Victoriasta. Kivoja hotelleja löytyy toki ympäri saarta, mutta meidän kokemusten mukaan pääkaupunki tarjoaa hyvän tukikohdan eri puolille liikkumiseen. Kaikki paikallisbussit lähtevät Victoriasta ja tulevat Victoriaan. Vaelluspolulle suuntaavaa puolestaan miellyttää, ettei mikään kohde ole kovinkaan kaukana Victoriasta ja näin ollen monet kävelyreitit pääsee aloittamaan suoraan hotellin etuovelta. Tällä reissulla me ei itse asiassa hypätty bussin kyytiin Gozon puolella kuin yhden ainoan kerran, matkalla satamasta hotellille. 

Menopaluu Gozolle lautalla maksaa viisi euroa, ja majapaikkoja löytyy jokaiselle kukkarolle. Meidän on varmaan pakko jo suositella meidän majataloamme Victoriassa, koska päätettiin yöpyä samassa paikassa jo toistamiseen. Heaven’s Door on pieni boutique-tyylinen majatalo, joka on perustettu vanhaan perinteiseen gozolaiseen taloon keskeisellä sijainnilla. Huoneet ovat erittäin kauniisti sisustettuja. Tällä kertaa me maksettiin huoneesta 25 euroa yöltä. Kesällä kovimman matkailusesongin aikaan hinta oli jonkin verran kovempi, mutta silti huomattavan edullinen yleiseen tasoon verrattuna.

Meidän ensimmäisen päivän kävelyreitti kulki Länsi-Gozon rannikolla. Me lähdettiin Victoriasta Santa Lucijan kaupungin läpi kohti rannikkoa. Suuri osa reitistä kulki upean vehreää ja jylhää rannikkoa pitkin - kuvat puhukoot puolestaan! Upeimmat matkan varrelle jääneet maisemat olivat jylhä kallionkieleke, joka takaa näkyi jopa Xlendin kaupunkiin asti, sekä näyttävä Djevra Bay. Näkemättä jäi Wardija Punic -temppelin arkeologiset rauniot, koska satuttiin valitsemaan kahdesta polusta juuri se toinen. Reitti huipentui Gozon tunnetuimman, vaikkakin edesmenneen maamerkin Azure Windown raunioille. Maisemat olivat näyttävät varsinaisen päänähtävyyden romahtamisesta huolimatta, vaikkakin meidän mielestä reitin kohokohta olikin Santa Lucijan ja Azure Windown raunioiden väliin jäävät rauhalliset vaelluspolut. Täältä olisi voinut napata bussin Victoriaan, mutta me päätettiin jatkaa vielä kävellen. Reitille tuli pituutta kokonaisuudessaan lähemmäs 20 kilometriä.

Meidän seuraavan päivän reitti lähti Victoriasta kohti Ta’ Cenc Cliffsejä. Näkymät jyrkältä kallionkielekkeeltä olivat päätähuimaavan upeat. Korkealta kalliolta on piikkisuora pudotus suoraan mereen, ja tuulisena päivänä ei uskallettu kovin lähelle reunaa mennä. Kallionkielekkeiltä meidän reitti jatkui rannikkoa pitkin kävellen aina satamaan asti, josta sitten pääsimme hyppäämään kätevästi lauttaan takaisin kohti Maltan saarta. Tältä reitiltä meillä ei ollut niin suuria ennakko-odotuksia, koska koko reitti oli aika lailla meidän omasta päästä revitty, ja sen toimivuus oli aikamoista arpapeliä. Koko reitin pystyi kuitenkin kulkemaan rannikkoa pitkin, mikä oli iso plussa. Maisemat olivat yllättävän monipuoliset ja silkkaa postikorttimateriaalia - noh, jälleen, kerran, antaa kuvien kertoa. Reitin kokonaispituus oli noin 13 kilometriä.

Reitin puolivälissä pysähdyttiin pitämään lounastaukoa Mgarr ix Xinin rannalle, joka on saanut lisämainetta Angelina Jolien ja Brad Pittin kuvattua siellä elokuvan By the Sea. Kyseessä ei ole mikään auringonottoranta, sillä suurinta osaa alueesta dominoi viihtyisä ravintola sekä sen parkkipaikka. Mutta ne paikan päältä avautuvat maisemat ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa! Näissä maisemissa totisesti maistui lasi gozolaista valkoviiniä iltapäivän auringonsäteiden hyväillessä ihoa... Meillä kävi tuuri, sillä sää synkistyi ja sateet alkoivat vasta illalla, kun me oltiin jo ehditty takaisin kotiin.