Laskettelemassa Itävallan Innsbruckissa - plussat ja miinukset + mitä maksoi

tammikuuta 09, 2019

Tänä jouluna me päätettiin lentää viettämään meidän palkallista joululomaa Maltalta Suomeen. Suomestahan me lähdettiin jo vuosi sitten tammikuussa reissun päälle, joten oli aivan upeaa käydä moikkaamassa perhettä ja ystäviä. Suomessa olimme ensin kymmenisen päivää. Tähän matkaan oli helppo yhdistää myös muutaman päivän laskettelureissu Itävallan Alpeille, koska suoria lentoja Suomen ja Maltan välillä ei talvikaudella ole - päädyttiin siis pidentämään meidän pakollista välilaskua Münchenissa muutaman päivän pituiseksi lumilomaksi. 




Tämä reissu kesti viisi yötä, joista kaksi vietettiin Münchenissä ja kolme Innsbruckissa.

Lento Helsingistä Müncheniin kesti 2,5 tuntia, ja Münchenista takaisin Maltalle puolestaan samanverran. Meidän lento Müncheniin saapui vasta myöhään uudenvuodenpäivän illalla, joten helpointa oli jäädä kaupunkiin yöksi. Halpabussiyhtiö Flixbussin suoran matkan Münchenistä Itävaltaan oli määrä kestää ainoastaan kaksi tuntia ja 20 minuuttia, mutta bussi oli puolitoista tuntia myöhässä - se oli juuri se ratkaiseva aika, jonka vuoksi me ei enää ehditty samana päivänä rinteeseen.


Me oltiin suunniteltu ryntäävämme bussilta suoraan hotellille, ja siitä äkkiä rinteeseen, Nordketten laskettelukeskukseen. Oltiin valittu kyseinen laskettelukeskus ensimmäiseksi puolikkaaksi laskupäiväksi enimmäkseen sen vuoksi, että hissi laskettelukeskukseen lähtee suoraan kaupungin keskustasta. Näin ollen oltaisiin vielä ehditty rinteeseen puolenpäivän aikaan. Sää oli kuitenkin muuttunut ratkaisevasti muutaman päivän takaisista sääennustuksista, ja rajun tuulen vuoksi lähes kaikki kyseisen keskuksen hissit olivat suljettu. Nordketten laskettelukeskus on tunnettu nimenomaan erityisen aurinkoisista rinteistään, joten niin synkkänä päivänä paikka olisi tuskin muutenkaan näyttänyt meille parhaita puoliaan. Muihin laskettelukeskuksiin oli sitten taas vähän pidempi matka, eivätkä skibussit kulkeneet kovin moneen paikkaan tasaisesti pitkin päivää. Päätettiin siis skipata suosiolla ensimmäisen puolikkaan päivän laskut, ja keskittyä täysillä kolmeen seuraavaan kokonaiseen laskupäivään.



Me valittiin kohteeksemme Innsbruck, koska sinne oli helppo ja nopea päästä Münchenista junalla tai bussilla. Innsbruckissa on myös oma lentokenttä, mutta sinne ei ollut tarjolla järkeviä lentoja - ainakaan enää loppukesästä, kun me niitä ruvettiin katselemaan. Innsbruckin ympäristössä on jopa yhdeksän eri laskettelukeskusta, joten laskettavaa kyllä riittää. Meitä miellytti myös ajatus “oikeassa” kaupungissa asumisesta lomakylän sijaan. Innsbruck osoittautui kauniiksi kaupungiksi, mutta räntäsateessa ei keskieurooppalaisen vuoristokylän viehättäviä rakennuksia jaksanut kauaa ihmetellä - tässä syy, miksi me jätetään mielellään kaupunkilomat muihin vuodenaikoihin ja keskitytään talvisäällä suosiolla sellaisiin lomareissuihin, jotka voi tehdä toppahousut jalassa. 130 tuhannen asukkaan kaupungissa oli mukavan laaja ravintolavalikoima. Ruoka oli suurin piirtein Suomen hinnoissa, bisse edullista. Yöelämääkin olisi ilmeisesti ollut kiitettävästi tarjolla, mutta meille riitti afterskiksi kunnon illallinen ja hyvät yöunet.





Paha sanoa, oliko ongelmana vain meidän jahkailevat luonteet, mutta me saatiin laskettelukeskusten valitsemiseen kulumaan tuhottomasti aikaa. Vaihtoehdoista ei siis todellakaan ollut pulaa! Laskettelukeskusta valitessa oli pakko ottaa huomioon myös sää, joka ei ollut meidän tällä ajankohdalla ihan se kaikista suotuisin - yritettiin ainakin välttää pahimmat lumimyrskyt, eikä koettu erityisen tuulisena tai kylmänä päivänä mielekkääksi valita mahdollisimman korkealla sijaitsevaa keskusta. Laskettelukeskuksista löytyy kyllä varmasti jokaiselle jotakin, ja ilman sään mukanaan tuomia rajoitteita mikä tahansa keskus olisi varmasti ollut meille yhtä lailla hyvä valinta. Yksittäisiin keskuksiin myytävien hissilippujen lisäksi tarjolla olisi ollut myös €46 päivää kohden maksava yhdistelmälippu Olympia Ski World, jolla olisi päässyt kaikkiin alueen yhdeksästä laskettelukeskuksesta. Vaikka laskettelukeskukset olivat yksittäin pienehköjä, meidän mielestä yhdessä keskuksessa riitti kuitenkin ihan kivasti laskettavaa aina yhdeksi päiväksi. Korkeuseroja ja rinnekilometrejä riitti mukavasti, ja monet laskut olivat viitisen kilometriä pitkiä. Lisäksi me ei haluttu tuhlata aikaa laskupäivästä eri keskusten välillä sahaamiseen. Toki tässä säästi myös rahaa.


Alun perin meitä huoletti eniten matkaan lähtö joulun ja uudenvuoden sesongilla, jolloin jengiä olisi rinteessä varmasti enemmänkin. Ensimmäisen laskupäivän aamu Schlick 2000 -keskuksessa vaatikin heti vähän huumorintajua ja pitkää pinnaa - jono lippuluukulle ja siitä gondolihissillä muistutti väkimäärältään lähinnä intialaisia festivaaleja. Ensimmäinen ajatus olikin, ettei kyllä lähdetä enää ikinä sesonkiaikaan mihinkään... Puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen päästiin laskemaan päivän ensimmäinen lasku, ja samalla huomattiin jäätävän ihmismäärän hajaantuneen yllättävän tehokkaasti ympäri laskettelukeskusta. Muissa laskettelukeskuksissa, Patscherkofelissa ja Axamer Lizumissa, ei vastaavia ruuhkia onneksi näkynyt. 

Lopulta sesonkiaikaan matkustaminen ei siis niinkään näkynyt paikan päällä, vaan ennemminkin etukäteen reissua varatessa - heinä-elokuussa melkein kaikki hotellihuoneet olivat jo varattuja. Ja me kun kuviteltiin olevamme hyvissä ajoin liikkeellä! Suoraan kaupungin keskustassa oleva hotelli osoittautui kuitenkin lopulta nappivalinnaksi, eikä tämänkertaisen loman tavoitteena ollutkaan selvitä mahdollisimman halvalla. 

Skibussit lähtivät kätevästi kaupungin keskustasta. Axamer Lizumiin ja Schlick 2000:aan pääsi miellyttävillä “turistibusseilla”, joissa oli istumapaikat kaikille. Pientä miinusta siitä, ettei busseja mennyt kuin kerran tai kaksi päivässä, ja aikaisimmallakaan bussilla ei päässyt perille ennen hiihtokeskuksen avaamista. Patscherkofeliin taas lähti noin vartin välein paikallisbusseja. Kaikki bussit olivat ilmaisia hotellilta saatua welcome cardia vastaan. 

Laskukamat päädyttiin vuokraamaan joka aamu erikseen sen päiväisestä laskettelukeskuksesta. Innsbruckin keskussa on ainoastaan yksi välinevuokraamo, eikä kolmen päivän vuokra olisi tullut kolmen yksittäisen päivän vuokraa edullisemmaksi. Eipähän tarvinnut raahata kamoja enää hotellille pitkän laskupäivän päätteeksi. 

Laskettelemassa Innsbruckissa - plussat ja miinukset lyhyesti

Plussat
  • Yhdeksän eri laskettelukeskusta samasta kaupungista käsin
  • Helppo pääsy Suomesta: Lento Helsingistä Müncheniin ja parin tunnin bussi/junamatka Innsbruckiin
  • Oikean kaupungin tunnelma

Miinukset 
  • Rinteeseen ei pääse suoraan keskustan hotellilta, ja sujuvuudestaan huolimatta skibussit eivät kulje pitkin päivää. Toki on mahdollisuus majoittua tietyn keskuksen lomakylässä, jolloin on lähellä tiettyä laskettelukeskusta.
  • Yksittäisissä laskuttelukeskuksissa ei ole montaa rinnettä ja laskettelukeskuksien välillä jonkin verran etäisyyttä. 
  • Majoitusten hintataso korkeahko

Laskettelemassa Innsbruckissa - mitä maksoi?

Laskuista on jätetty pois lennot, koska Malta - Helsinki - München - Malta -lentojen hinnat eivät varmaankaan montaa auttaisi reissun suunnittelussa. 
  • Kaksi hotelliyötä Münchenin päärautatieaseman vieressä 62€+76€ =138€
  • Kolme hotelliyötä Innsbruckin ydinkeskustassa 313€
  • Bussiliput Munchenistä Innsbruckiin ja takaisin 33€/2hlö
  • Hissiliput kolmeksi päiväksi 225€/2hlö
  • Lumilautasetin vuokra kolmeksi päiväksi 34€/päivä. 204€/2hlö
  • Matkavakuutus 3 laskupäiväksi 12€/hlö Nomadic Insurancen kautta.

Yhteensä kahdelta henkilöltä 937€ eli yhdeltä henkilöltä 468,5€ 



Lumipulaa ei ollut tällä reissulla mutta muuten reissulle osuneet säät eivät olleet parhaat mahdolliset, ja kuten jo aiemmin mainittiinkin, monet hiihtohisseistä olivat suljettuna kovan tuulen vuoksi. Vaikka sää oli kaukana selkeästä, päästiin onneksi myös ihailemaan upeita vuorimaisemia. Meidän edellisellä laskettelureissulla Italian Aostassa vuoret vilahtivat esiin vain muutamaksi minuutiksi kolmen päivän aikana, joten olihan tämä nyt jo jotain! Haaveissa siintäisi kyllä seuraavaksi matka kevään viimeisille, aurinkoisille hangille.. Säistä ei viitsi juuri senkään vuoksi valittaa, että heti kotiin paluun jälkeen saatiin lukea Itävallan ja ylipäänsä Keski-Euroopan vallanneesta lumikaaoksesta - lumivyöryissä oli menehtynyt useita ihmisiä, laskettelukeskuksia suljettu ja ihmisiä jäänyt kyliin jumiin lumen saartamiksi.

Yhteenvetona voisi sanoa, että reissu oli tosi onnistunut, ja suositeltaisiin kyllä Innsbruckia laskettelukohteeksi muillekin!



Me ollaan vähän mietitty, että lento Münchenistä Maltalle saattaisi jäädä meidän vuoden 2019 viimeiseksi lennoksi. Reissaaminen ei ole vähenemässä, mutta tänä vuonna suunnitelmissa on pysytellä Euroopan rajojen sisäpuolella ja liikkua maanteitse. Tulevista loppukevään reissusuunnitelmista kerrotaan lisää myöhemmin, kunhan ne tästä selkenevät. Nyt olisi kuitenkin vielä muutama kuukausi edessä arkea Maltalla.


Ei kommentteja:

Sisällön tarjoaa Blogger.